Supreme Court allows employer to unilaterally change piece-rate to fixed salary without special weighty grounds under Labor Contract Act.

Työsopimuksen mukaan työntekijöillä oli palvelurahapalkkaus. Työnantaja oli yksipuolisesti päättänyt muuttaa palkkausjärjestelmän kiinteäksi kuukausipalkaksi ja samalla sitoutunut säilyttämään työntekijöiden ennen muutosta saavuttaman palkkatason. Koska työnantaja ei saanut ilman irtisanomisperusteeseen verrattavaa erityisen painavaa syytä yksipuolisesti muuttaa tällaista työsopimuksen olennaista ehtoa, eikä työnantaja ollut näyttänyt, että sillä olisi ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa (320/70) tarkoitettua erityisen painavaa syytä työsopimusten irtisanomiseen, työnantajan katsottiin rikkoneen työntekijöiden työsopimuksen palkkausta koskevaa työsopimuksen ehtoa.

TSL 37 § 2 mom (320/70)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Jyväskylän raastuvanoikeudessa

Vastine

Yhtiö on kiistänyt kanteen perusteettomana ja vaatinut sen hylkäämistä sekä yhdistyksen velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen. Palkkausjärjestelmän muutos oli ollut osa Hotelli Laajavuoren toimintapolitiikan muutosta. Muutosten perusteena oli ollut toiminnan heikko kannattavuus. Uudelleenjärjestelyjen tavoitteena oli ollut palvelutason parantaminen ja työn tuottavuuden lisääminen kohdistamalla työvoima työaikajärjestelyissä kysynnän huipuille ja järjestämällä työtehtävät siten, että eri henkilöstöryhmät osallistuivat kiiretilanteissa toistensa töihin. Muutoksen yhteydessä yhtiö oli kirjallisesti ilmoittanut jokaiselle työntekijälle, että säännöllisen työajan palkkaus ei alene ja että kiinteää kuukausipalkkaa korotetaan sen vuoksi tarvittaessa takautuvasti. Kiinteää kuukausipalkkaa määriteltäessä laskentaperusteena oli käytetty kunkin työntekijän ansiota 1.6.1987-31.5.1988 väliseltä ajalta.

Yhdistyksen tekemät laskelmat ansiotason laskusta eivät pitäneet paikkaansa. Tarjoilijoiden ansiot olivat vuositasolla nousseet keskimäärin 8,78 prosenttia, vaikka hotellin markkamääräinen myynti oli vertailujaksolla 16.6.1988-15.6.1989 alentunut edelliseen vastaavaan jaksoon verrattuna 9,06 prosenttia. Myynnin markkamääräinen lasku olisi heijastunut välittömästi palvelurahapalkkaisten työntekijöiden ansioihin. Ne olisivat, jos mitään muutoksia ei olisi tehty, laskeneet saman verran kuin myyntikin eli 9,06 prosenttia. B:n ja E:n ansiot olivat kiinteään kuukausipalkkaan siirtymisen johdosta kyseisenä aikana aiempaan palvelurahapalkkaan verrattuna laskeneet, edellisen osalta noin 300 ja E:n osalta noin 3.000 markkaa vuodessa, minkä alentumisen yhtiö oli työntekijöille annetun alkuperäisen lupauksen perusteella sitoutunut näille korvaamaan.

Raastuvanoikeuden päätös 28.11.1989

Raastuvanoikeus on katsonut näytetyksi, että Hotelliravintola Laajavuoren myynti oli ajalla 16.6.1988-15.6.1989 laskenut edelliseen vastaavaan vuosijaksoon verrattuna 9,06 prosenttia. Ottaen huomioon mainittu myynnin lasku ja osapuolten palkkakehityksestä esittämät laskelmat sekä se, että tarjoilijoiden määrä oli muutoksen jälkeen vähentynyt, raastuvanoikeus on katsonut näyttämättä jääneen, että kysymyksessä olevien tarjoilijoiden palkat olisivat palkkausjärjestelmän muutoksen johdosta laskeneet, lukuunottamatta B:tä ja E:tä.

Työoikeudessa yleisesti työntekijäin hyväksi sovellettu niin sanottu edullisemmuussääntö huomioon ottaen oli jäänyt näyttämättä, että uusi palkkausjärjestelmä ei takaisi kanteessa tarkoitetuille tarjoilijoille samaa ansiotasoa kuin heillä oli ollut yhtiössä aiemmin noudatetun palvelurahaan perustuvan palkkausjärjestelmän aikana. Tähän nähden yhtiöllä oli ollut oikeus edellä kerrotulla tavalla yksipuolisesti muuttaa aikaisemmin noudatettua tarjoilijoiden palkkausjärjestelmää. Koska yhtiö oli työntekijöille annetussa ilmoituksessa sitoutunut taannehtivasti korvaamaan työntekijöille aikaisemman palkkausjärjestelmän mukaisen palkan, mikä sitoumus oli oikeudenkäynnissä uudistettu, raastuvanoikeus on katsonut, että yhtiöllä on ollut oikeus muuttaa yksipuolisesti myös B:n ja E:n palkkaus kiinteäksi kuukausipalkaksi.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut yhdistyksen korvaamaan yhtiölle sillä jutun vuoksi olleet oikeudenkäyntikulut 21.500 markalla 16 prosentin korkoineen 28.11.1989 lukien.

Vaasan hovioikeuden tuomio 21.6.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhdistys oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:lle on myönnetty valituslupa 9.11.1990. Valituksessaan yhdistys on toistanut vaatimuksensa kanteensa hyväksymisestä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Rantasipi Oy on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja pyytänyt korvausta vastauskuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.12.1991

Kanteessa tarkoitettujen tarjoilijoiden kanssa on työsopimuksessa sovittu palvelurahaperusteisesta palkkauksesta. Tällaista työsopimuksen olennaista ehtoa ei työnantaja saa ilman irtisanomisperusteeseen verrattavaa erityisen painavaa syytä yksipuolisesti muuttaa. Rantasipi Oy ei ole edes väittänyt, että sillä olisi ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa (320/70) tarkoitettua erityisen painavaa syytä työsopimusten irtisanomiseen. Tämän vuoksi Korkein oikeus, kumoten hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden päätöksen, harkitsee oikeaksi vahvistaa yhtiön, sen muuttaessa yksipuolisesti tarjoilijoiden palkkausjärjestelmän palvelurahapalkasta kiinteäksi kuukausipalkaksi, rikkoneen kanteessa tarkoitettujen tarjoilijoiden työsopimuksen palkkausta koskevaa työsopimuksen ehtoa.

Mitä tulee vaatimukseen tarjoilijoille aiheutuneeksi väitetyn vahingon korvaamisesta, Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että kysymyksessä olevien tarjoilijoiden palkat olisivat palkkausjärjestelmän muutoksen johdosta laskeneet lukuunottamatta hovioikeuden tuomiossa mainittuja kahta henkilöä, joiden osalta yhtiö on sitoutunut korvaamaan erotuksen. Tämän vuoksi Korkein oikeus harkitsee oikeaksi hylätä vaatimukset tältä osin.

Koska asia on ollut niin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteellista aihetta, saavat asianosaiset kumpikin itse kärsiä kulunsa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Nybergh, Tulenheimo-Takki, Taipale ja Wirilander

---

[SV]

Enligt arbetsavtalet hade arbetstagarna lön enligt betjäningsavgift. Arbetsgivaren hade ensidigt beslutat ändra avlöningen till en fast månadslön och samtidigt förbundit sig att garantera den lönenivå som arbetstagarna hade uppnått därförinnan. Då arbetsgivaren inte var berättigad att utan synnerligen vägande skäl, som är jämförbart med skäl till uppsägning, ensidigt ändra ett väsentligt villkor i ett arbetsavtal, och då arbetsgivaren inte hade visat, att han hade haft i 37 § 2 mom. lagen om arbetsavtal (320/70) avsett synnerligen vägande skäl till uppsägning av arbetsavtalen, ansågs arbetsgivaren ha brutit mot det villkor i arbetsavtalet som gällde arbetstagarnas avlöning.

L om arbetsavtal 37 § 2 mom (320/70)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret