Supreme Court holds bankruptcy decree suspends statute of limitations for taxes and fees collectible without judgment.
Finnland (FI)
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court allowed the appellant's claim that bankruptcy proceedings suspended the statute of limitations for certain debts. The lower court had ruled that debts were time-barred because over ten years had passed since the bankruptcy decree, but the Supreme Court found this incorrect. The court determined that the bankruptcy decree specifically suspended the limitation period for taxes and fees collectible without a separate enforcement judgment, meaning the debts remained valid and collectible from the bankruptcy estate.
Legislator-Regeste
KI-generiertVeroUL 11 § 3 mom; KS 107 §: A bankruptcy decree suspends the statute of limitations for taxes and fees collectible without a separate enforcement judgment, preventing the limitation period from expiring even if more than ten years have passed since the decree.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Konkurssituomio keskeyttää siinä vahvistettujen verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa tarkoitettujen verojen ja maksujen vanhentumisen. Sen vuoksi ei ollut estettä periä näitä saatavia konkurssiin luovutetuista varoista, vaikka konkurssituomion julistamisesta oli kulunut jo yli 10 vuotta.
VeroUL 11 § 3 mom
KS 107 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kupittaan Saviosakeyhtiön kanne Turun raastuvanoikeudessa
Konkurssihallinto ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin varojen palauttamiseksi velallisyhtiölle eikä ollut antanut myöskään loppuselvitystä taikka edes selvitystä pesän hoidosta ja sen nykyisestä tilasta, vaikka yhtiön puolesta oli tällaista selvitystä toistuvasti pyydetty. Edellinen velkojainkokous oli ollut 27.8.1970 ja viimeinen konkurssihallinnon kokous 26.4.1972. Konkurssihallinto ei 20.6.1988 pidetyssä velkojainkokouksessa ollut antanut selvitystä pesän tilasta, eikä käsiteltäessä saamisten vanhentumiskysymystä halunnut edes ottaa kantaa siihen, olivatko konkurssituomion etuoikeusasetuksen 4 a §:n etuoikeudella olevat velkojat keskeyttäneet saamisten vanhentumisen ja olivatko saamiset vanhentuneet. Sen vuoksi Kupittaan Saviosakeyhtiö on vaatinut, että raastuvanoikeus
- vahvistaa, että Kupittaan Saviosakeyhtiön 27.12.1968 alkaneessa konkurssissa, jossa konkurssituomio oli julistettu 2.9.1969, kaikki valvotut saamiset olivat vanhentuneet 2.9.1979. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ei konkurssihallinto eikä kukaan velkojista ollut 2.9.1969-2.9.1979 välisenä aikana osingon jakamisella tai velasta muistuttamalla tai muullakaan laillisella toimella keskeyttänyt konkurssituomiossa vahvistettujen saamisten vanhentumista,
- toteaa konkurssin täytäntöönpanon lakanneeksi kaikkien saamisten vanhentumisen takia ja konkurssin päättyneeksi 2.9.1979 sekä
- velvoittaa konkurssihallinnon luovuttamaan velallisyhtiön hallintaan kaiken sen konkurssipesään kuuluneen omaisuuden, jota ei ollut käytetty 2.9.1979 mennessä konkurssimenettelyssä menojen maksamiseen.
Lisäksi yhtiö oli vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Vastaus
Konkurssihallinto ja Turun lääninverovirasto ovat kiistäneet kanteen ja pyytäneet sen hylkäämistä. Konkurssihallinto myötäpuolineen on todennut, että lääninverovirasto oli vuosittain säännönmukaisesti muistuttanut saataviensa olemassaolosta. Lisäksi konkurssihallinto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.
Työeläkekassa on ilmoittanut, että se on luopunut saataviensa perinnästä ja ettei se siis ole asianosainen jutussa.
Eläke-Varma ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta tulla vastaamaan jutussa.
Turun raastuvanoikeuden päätös 20.10.1988
Konkurssituomiossa vahvistetut saatavat, myös julkisoikeudelliset, vanhentuvat kymmenen vuoden kuluttua konkurssituomion antamisesta, ellei niistä mainitussa ajassa tehdä muistutusta. Turun lääninverovirasto oli näyttänyt, että valtion saatavista oli muistutettu ainakin konkurssipesälle lähetetyillä 11.12.1973, 17.11.1975, 4.11.1977, 23.5.1985 ja 11.1.1988 päivätyillä kirjeillä. Kanteessa tarkoitetut saamiset eivät siis olleet vanhentuneet. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut Kupittaan Saviosakeyhtiön suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssipesälle 3.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.10.1988 lukien.
Turun hovioikeuden tuomio 15.9.1989
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Kupittaan Saviosakeyhtiö oli saattanut jutun uudistaen raastuvanoikeudessa esittämänsä kanteen ja jolle konkurssipesä ja lääninverovirasto olivat kumpikin erikseen antaneet vastauksensa valituksen johdosta, on tuomiossaan todennut, että tuomio Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssissa oli julistettu 2.9.1969. Eläke-Varma ei ollut näyttänyt 10 vuodessa tämän jälkeen muistuttaneensa Kupittaan Saviosakeyhtiötä konkurssituomiossa vahvistetusta saatavastaan tai saaneensa sille osinkoa konkurssipesästä tai Kupittaan Saviosakeyhtiön sanotussa ajassa tunnustaneen sitä. Eläke-Varman konkurssituomion 48 B-L kohdissa tarkoitetut saatavat olivat siten määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen 1 ja 2 §:n mukaisesti vanhentuneet.
Koska kaikki Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssituomiossa vahvistetut saatavat eivät olleet vanhentuneet, ei yhtiön 27.12.1968 alkaneen konkurssin täytäntöönpano ollut lakannut.
Sen vuoksi hovioikeus, vahvistaen Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssissa 2.9.1969 julistetulla tuomiolla maksettaviksi tuomitut Eläke-Varman saatavat konkurssituomion 48 B-L kohtien osalta vanhentuneiksi, on muilta osin jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.
Konkurssipesälle Kupittaan Saviosakeyhtiö on velvoitettu suorittamaan korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 900 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Kupittaan Saviosakeyhtiölle on myönnetty valituslupa 6.2.1990. Yhtiö on valituksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä sekä konkurssipesän velvoittamista oikeudenkäyntikulujensa korvaamiseen korkoineen.
Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssipesä ja Turun lääninverovirasto ovat antaneet pyydetyt vastaukset. Konkurssipesä on vaatinut korvausta Korkeimmassa oikeudessa olleista kuluistaan korkoineen.
Kupittaan Saviosakeyhtiö on vielä määräajan jälkeen toimittanut Korkeimpaan oikeuteen kirjelmän.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 8.11.1991
Käsittelyratkaisu
Kupittaan Saviosakeyhtiön määräajan jälkeen toimittama kirjelmä jätetään huomioon ottamatta.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssituomio on julistettu 2.9.1969. Konkurssituomio on keskeyttänyt verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain 11 §:n 3 momentin mukaan vanhentumisen sellaisten saamisten osalta, jotka voidaan niitä koskevien säännösten mukaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä. Tällaisia saatavia ovat konkurssituomion 48 A kohdassa Eläke-Varmalle maksettaviksi tuomitut vakuutusmaksut, 93 kohdassa Rakennusalan Työeläkekassalle lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaiset eläkevakuutusmaksut ja kohdissa 102 A-Z sekä Ä ja Ö Turun ja Porin lääninhallitukselle maksuunpannut ja myöhemmin maksuunpantavat verot, veron ennakonpidätykset ja työnantajan sosiaaliturvamaksut. Estettä sanottujen saamisten perimiselle konkurssiin luovutetuista varoista ei siten ole eikä yhtiön konkurssin täytäntöönpano ole lakannut.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Kupittaan Saviosakeyhtiö velvoitetaan suorittamaan Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssipesälle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1.200 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Ådahl, Nybergh, Ketola ja Taipale
---
[SV]
En konkursdom avbryter preskriptionen av de i domen fastställda skatter och avgifter som nämns i lagen om indrivning av skatter och avgifter i utsökningsväg. Därför förelåg inte hinder mot att indriva dessa fordringar ur de medel som överlåtits till konkurs, fastän det hade förflutit mera än 10 år efter konkursdomens avkunnande.
SkatteUL 11 § 3 mom
KS 107 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret