Supreme Court dismisses claim that business transfer occurred without explicit agreement between former and new employer.

Lääketehdas A oli irtisanonut sen ja tehtaan työpaikkaruokalaa A:n tiloissa ja kalustolla hoitaneen B:n välisen sopimuksen. A oli sopinut toiminnan jatkamisesta C:n kanssa, joka oli palkannut oman henkilökunnan ottamatta B:n työntekijöitä palvelukseensa. Vaikka liiketoiminta oli keskeytyksettä jatkunut samanlaatuisena ja samaa kalustoa käyttäen, liikkeen luovutusta ei katsottu tapahtuneen.

TSL 7 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Kuopion raastuvanoikeudessa

H oli saanut uuden työpaikan 6.4.1989. Vaikka hänen palkkansa uudessa työpaikassa oli ollut parempi kuin aikaisemmassa, hän oli kärsinyt yhden viikon työttömyysjakson ajalta palkanmenetyksenä 1.240,32 markan ja 30 päivän lomaltapaluurahan menetyksenä 3.100,80 markan määräisen vahingon. Uuden työnantajan palveluksessa hän oli ansainnut ensimmäisen vuoden aikana vain kaksi vuosilomapäivää kuukautta kohden, kun Kuopion Osuuskaupan palveluksessa hänelle oli kuulunut 2,5 vuosilomapäivää kuukautta kohden. Vuosiloman menetyksen johdosta hänellä oli oikeus 1.240,32 markan määräiseen korvaukseen.

R oli saanut uuden työpaikan 7.4.1989. Hänen palkkansa uudessa työpaikassa oli ollut huhtikuussa 1989 3.534,19 markkaa kuukaudelta ja toukokuusta 1989 alkaen 4.303 markkaa kuukaudelta. Kuopion Osuuskaupan palveluksessa hänen palkkansa oli ollut 5.334 markkaa kuukaudelta. Kesäkuussa 1989 hän oli ollut työssä ainoastaan 1.-4.6. ja 26.-30.6. Hän oli kärsinyt huhtikuussa 1989 kahden päivän työttömyysjakson ajalta 426,72 markan määräisen ja työssäoloajalta palkkojen välisen eron johdosta 1.799,81 markan määräisen vahingon, toukokuussa 1989 palkkojen välisen eron johdosta 1.031 markan määräisen, kesäkuussa 1989 työttömyysjakson sekä työssäoloajalta palkkojen välisen eron johdosta yhteensä 3.784,82 markan määräisen ja heinäkuussa 1989 palkkojen välisen eron johdosta 1.031 markan määräisen vahingon. Lisäksi hän oli kärsinyt 30 päivän lomaltapaluurahan menetyksenä 3.200,40 markan määräisen ja vuosilomaetuuksien menetyksenä 1.280,16 markan määräisen vahingon.

Sen vuoksi H ja R ovat vaatineet, että Kuopion Oma Lääkäri Oy velvoitetaan suorittamaan heille edellä mainitut, H:n 5.581,44 markan määräiset ja R:n 12.553,91 markan suuruiset vahingonkorvaukset 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä alkaen. Lisäksi H ja R ovat vaatineet yhtiön velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Yhtiön vastaus

Yhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut H:n ja R:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Raastuvanoikeuden päätös 13.9.1990

Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että H ja R olivat olleet työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Kuopion Osuuskaupan palveluksessa, H 1.10.1974 ja R 27.2.1980 lukien toimien keittäjinä Orion-yhtymän lääketehtaan yhteydessä sijainneessa työpaikkaruokalassa. Kuopion Osuuskauppa oli lopettanut työpaikkaruokalan pitämisen 31.1.1989 sekä samana päivänä irtisanonut H:n ja R:n työsopimukset maksaen heille irtisanomisajan palkat.

Orion-yhtymä oli syksyllä 1988 neuvotellut Kuopion Osuuskaupan kanssa ruokalatoiminnan kehittämisestä, mutta tähän osuuskunta ei ollut suostunut. Orion-yhtymän pyydettyä eri tahoilta tarjouksia ruokalan pitämiseksi se oli saanut neljä tarjousta. Niiden johdosta Orionyhtymä oli irtisanonut osuuskunnan kanssa aikaisemmin voimassa olleen suullisen sopimuksen ja sopinut Kuopion Oma Lääkäri Oy:n kanssa ruokalan pitämisestä 1.2.1989 alkaen. Mainittu yhtiö oli palkannut oman henkilökuntansa ottamatta H:ta ja R:ää palvelukseensa.

Ruokala sijaitsi Orion-yhtymän huonetiloissa, joissa kaikki ruokailutilan ja keittiön kalusteet sekä astiat olivat yhtymän omaisuutta. Orion-yhtymä vastasi myös ruokalan ylläpidosta aiheutuvista energiakustannuksista. Sen sijaan ruokalan tilojen siivous ja kunnossapito tapahtui ruokalanpitäjän toimesta.

Raastuvanoikeus on katsonut, että Kuopion Oma Lääkäri Oy oli jatkanut samanlaista toimintaa samoissa tiloissa samaa kalustoa käyttäen kuin Kuopion Osuuskauppa oli aikaisemmin harjoittanut. Kuopion Osuuskauppa ja Kuopion Oma Lääkäri Oy eivät olleet keskenään sopineet ruokalatoiminnan luovuttamisesta ja se olisi ollut mahdollista vain molempien toimeksiantajan Orion-yhtymän myötävaikutuksella. Kuopion Osuuskaupan ja Kuopion Oma Lääkäri Oy:n ei ollut edes väitetty neuvotelleen ruokalatoiminnan jatkamisesta Orion-yhtymän tiloissa, vaan yhtymä oli neuvotellut erikseen kummankin kanssa. Pelkästään ruokalan ylläpitämisen jatkamisen ei näissä olosuhteissa ollut katsottava olleen työsopimuslain 7 §:n tarkoittamaa liikkeen luovutusta.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut H:n ja R:n suorittamaan Kuopion Oma Lääkäri Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 15.608,90 markkaa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 1.2.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi H ja R olivat valittamalla saattaneet jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. H ja R on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan Kuopion Oma Lääkäri Oy:n vastauskulut hovioikeudessa 700 markalla.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 16.4.1991. Valituksessaan H ja R ovat vaatineet kanteen hyväksymistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista jutussa 16 prosentin korkoineen.

Yhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.10.1991

Perustelut

H:n ja R:n työsuhteet, Kuopion Osuuskaupan ruokalatoiminnan lopettaminen ja Kuopion Oma Lääkäri Oy:n ruokalatoiminnan aloittaminen sekä tuon toiminnan harjoittaminen ilmenevät raastuvanoikeuden päätöksestä.

Kuopion Osuuskauppa on H:n ja R:n työnantajana 31.1.1989 saattanut heidän työsuhteensa päättymään samanaikaisesti kuin osuuskunta on Orion-yhtymän suorittaman sopimuksen irtisanomisen johdosta lopettanut työpaikkaruokalan pidon. Kuopion Oma Lääkäri Oy on 1.2.1989 ryhtynyt jatkamaan sanottua toimintaa samoissa tiloissa ja samaa yhtymän kalustoa käyttäen kuin osuuskunta. Osuuskunta ja ruokalatoimintaa jatkanut yhtiö eivät ole keskenään sopineet tai neuvotelleet sellaisesta toiminnan luovuttamisesta yhtiölle, joka olisi tosiasiallisesti toteutunut yhtymän ja yhtiön välisellä sopimusjärjestelyllä, vaan yhtymä on ollut sopimussuhteessa erikseen kummankin osapuolen kanssa. Osuuskunnalta ei ole tässä yhteydessä muutoinkaan siirtynyt Kuopion Oma Lääkäri Oy:lle kalustoa tai henkilökuntaa.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. H ja R velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Kuopion Oma Lääkäri Oy:lle korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1.100 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Roos, Krook ja Suhonen

---

[SV]

Medicinfabriken A hade uppsagt sitt avtal med B, som hade drivit en kantin i A:s utrymmen och med A:s inventarier. A hade träffat ett avtal med C om en fortsättning av rörelsen. C hade anställt egen personal och inte tagit B:s arbetstagare i sin tjänst. Trots att rörelsen hade fortsatt utan avbrott med samma inventarier och utan att verksamhetens art hade ändrats, ansågs att en överlåtelse av rörelse inte hade skett.

L om arbetsavtal 7 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret