Supreme Court allows sale of estate property when testamentary restrictions are not yet adjudicated by the executor. The court held that the executor must first decide on testamentary validity before the court can order a sale.
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court allowed the sale of estate property because the lower court correctly suspended the request until the executor could rule on a conflicting testamentary restriction. The estate owners could not agree on division, and the testator had prohibited selling the land for 30 years, but this prohibition was not yet legally determined. The court ruled that the executor has the authority to interpret the will and that the court cannot order a sale without first resolving the testamentary issue.
Legislator-Regeste
KI-generiertÄB 23 kap 8 § 2 mom; The court must suspend an order for the sale of estate property when a testamentary restriction is contested, as the executor must first determine the validity and scope of such restrictions.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Pesänjakajan esitettyä, että oikeus määräisi kuolinpesään kuuluvaa omaisuutta myytäväksi pesänjakajan toimesta, eräät osakkaat olivat väittäneet, että testamenttimääräys esti myymisen. Kysymys oli selvitettävä jaossa ja pesänjakajan ratkaistava.
PK 23 luku 8 § 2 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Hakemus Orimattilan kihlakunnanoikeudessa
X on A ja B:n kuolinpesien osakkaille C, D, E, F, G ja H:lle, I:lle ja J:lle tiedoksi annetun hakemuksen nojalla kertonut, että kuolinpesiin kuuluivat Orimattilan kunnan Viljamaan kylässä olevat tilat Laakso RN:o 11:47 ja Laakso II RN:o 11:126 sekä arvoltaan vähäiset Maalaamo Y:n tarvikkeet ja kalusto ja koti- ja henkilökohtainen irtaimisto. Kiinteistöt muodostivat liiketontin osoitteessa O Orimattilassa. Kiinteistöillä sijaitsi 95 neliömetrin liike- ja asuinrakennus. Kun kiinteistöjen jakaminen ei kuolinpesien osakkaiden kesken ollut mahdollista eivätkä osakkaat halunneet yhteiseen lukuun hallita kiinteistöjä, X on pesänjakajana esittänyt, että kihlakunnanoikeus määräisi kiinteistöt myytäviksi kuolinpesien yhteiseen lukuun.
Kihlakunnanoikeuden päätös 26.9.1989
C, D, F, G ja H:n vastustettua hakemusta sillä perusteella, että A ja B olivat lainvoiman saaneessa testamentissaan määränneet, ettei kiinteistöjä saanut myydä eikä hävittää 30 vuoteen viimeksi eloon jääneen puolison kuolemasta, kihlakunnanoikeus on lausunut, että Orimattilan kihlakunnanoikeus oli 8.11.1988 määrännyt X:n pesänjakajaksi A ja B:n kuolinpesiin toimittamaan perinnönjaon A:n ja B:n oikeudenomistajien välillä sekä osituksen C:n ja A:n perillisten välillä.
Kuolinpesien jaettavaan omaisuuteen kuuluivat tilat Laakso RN:o 11:47 ja Laakso II RN:o 11:126 Orimattilan kunnan Viljamaan kylässä sekä arvoltaan vähäiset Maalaamo Y:n tarvikkeet ja kalusto sekä vähäinen koti- ja henkilökohtainen irtaimisto. Kiinteistöt muodostivat liiketontin osoitteessa O Orimattilassa. Kiinteistöillä sijaitsi 95 neliömetrin liike- ja asuinrakennus. Tilojen yhteinen pinta-ala oli 1.450 neliömetriä.
Pesien osakkaat eivät olleet päässeet sopimukseen osituksesta ja jaosta eikä tilojen jakaminen osakkaiden kesken tilojen pinta-ala huomioon ottaen ollut mahdollista. Tiloja ei käytetty lesken asuntona.
Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on perintökaaren 23 luvun 8 §:n 2 momentin nojalla määrännyt, että tilat saatiin myydä pesänjakajan toimesta perinnönjaon toimittamiseksi A ja B:n oikeudenomistajien välillä sekä osituksen toimittamiseksi C:n ja A:n perillisten välillä.
Kouvolan hovioikeuden päätös 26.7.1990
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C, D, F, G ja H olivat saattaneet asian, on lausunut C:n myötäpuolineen väittäneen, että kuolinpesien omaisuutta koski B ja A:n tekemä lainvoimainen testamentti, jossa olevan määräyksen mukaan testamentin saajat eivät saaneet hävittää kiinteistöä 30 vuoteen viimeksi eloon jääneen puolison kuolemasta.
Testamentin lainvoimaisuuden selvittäminen ja testamenttimääräysten tulkitseminen kuuluivat pesänjakajan toimivaltaan. Testamenttia koskevat kysymykset oli ratkaistava ennen jakoon ryhtymistä. Koska tuomioistuin ei voinut tutkia edellä mainittuja kysymyksiä ennen pesänjakajan niistä antamaa ratkaisua, jolla ratkaisulla saattoi olla vaikutusta harkittaessa myyntiluvan tarpeellisuutta, hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja hylännyt ennenaikaisena X:n hakemuksen kiinteistöjen myymisestä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 1.11.1990. X on vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. C, D, F, G ja H ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.10.1991
Perustelut
Sen kysymyksen ratkaiseminen, estääkö B ja A:n testamentissa oleva määräys kiinteistöjen myymisen, kuuluu pesänjakajan toimivaltaan. Testamenttiin ei ole vedottu jakomenettelyssä. Osakkailla ei siten ole ollut tilaisuutta siinä esittää käsitystään ja selvitystä testamentin sitovuudesta eikä pesänjakaja ole voinut ratkaista kysymystä.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Roos, Huopaniemi ja Suhonen
---
[SV]
Sedan en skiftesman hade gjort en framställning hos domstolen om förordnande att sälja egendom som hörde till dödsboet hade en del av bodelägarna invänt att ett testamentsförordnande hindrade försäljningen. Denna fråga skulle utredas vid skiftet och avgöras av skiftesmannen.
ÄB 23 kap 8 § 2 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret