Supreme Court allows partial wage claim for salesmen displaced from sales duties during company relocation.

Autonmyyjien palkkaus oli muodostunut kiinteästä kuukausipalkasta ja myyntiin perustuvasta provisiosta. Liikkeen muuttaessa uusiin tiloihin työnantaja oli määrännyt myyjät osallistumaan muuttotöihin kolmena päivänä, jolloin he olivat pääosin estyneitä hoitamasta myyntityötään.

Ään.

Korkein oikeus totesi, että vähäisestä osallistumisesta yrityksen yleisiin toimiin ei ollut maksettava erityistä korvausta. Jos tuo työ oli sanottavasti häirinnyt varsinaisen työn tekemistä, siitä oli maksettava korvausta keskityöansion mukaan työsopimuslain 27 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti. Huomioon ottaen provisiotulojen osuus kokonaisansiosta ja muuttotyön kesto korvaus kolmelta päivältä oli laskettava keskityöansion pohjalta.

TSL 27 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Joensuun raastuvanoikeudessa

A on X Ky:lle ja sen vastuunalaiselle yhtiömiehelle B:lle 28.8.1989 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla raastuvanoikeudessa lausunut, että C, D, E, F ja G olivat olleet työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa yhtiön palveluksessa autonmyyjinä. Autonmyyjien palkkaus oli muodostunut peruskuukausipalkasta ja provisiopalkasta.

Yhtiö oli muuttanut uusiin toimitiloihin vuodenvaihteessa 1988-1989. C, D, E, F ja G olivat osallistuneet muuttotyöhön kolmena päivänä 27. ja 29-30.12.1988. Näinä päivinä autonmyyjät olivat olleet estyneitä tekemästä normaalia myyntityötään.

Autonmyyjille tuli sellaisen päivän osalta, jolloin he olivat estyneitä tekemästä normaalia myyntityötään, esimerkiksi palkallisen vapaapäivän osalta, maksaa pohjapalkan lisäksi keskimääräinen provisiopalkka. C:lle, D:lle, E:lle, F:lle ja G:lle oli kuitenkin maksettu ainoastaan pohjapalkka, mutta ei lainkaan provisiopalkkaa edellä mainituilta päiviltä. Provisiopalkkaa olisi tullut maksaa C:lle 735,60 markkaa, D:lle 681,60 markkaa, E:lle 714 markkaa, F:lle 1.105,20 markkaa ja G:lle 903,10 markkaa eli yhteensä 4.139,50 markkaa.

Sen vuoksi A, jolle edellä mainitut autonmyyjät ovat siirtäneet sanotut provisiopalkkasaatavat, on vaatinut, että yhtiö ja F velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle maksamatta jätetyt provisiopalkkasaatavat yhteensä 4.139,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.12.1988 lukien. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Yhtiön vastaus

Yhtiö ja B ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. Yhtiö ja B ovat lausuneet, että muuttotyö sisältyi autonmyyjien työsopimuksen mukaisiin työtehtäviin. Muuttotyö, kuten muut myyntityötä edesauttavat työtehtävät, suoritettiin kiinteällä pohjapalkalla.

Raastuvanoikeuden päätös 30.1.1990

Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että muuttoon liittyvät työtehtävät olivat kuuluneet autonmyyjien työsopimuksen mukaisiin työtehtäviin. Autonmyyjien työsuhteiden ehtoihin sovellettava Autoalan Työnantajainliitto r.y:n ja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y:n välinen työehtosopimus ei sisältänyt liikkeen muuttoa koskevaa säännöstä eikä sellaista normia, jonka mukaan työnantaja olisi velvollinen suorittamaan työajalta autonmyyjän työvelvoitteisiin sisältyvästä työstä korvausta provision keskiansion mukaan. Muutakaan perustetta vaatimukselle ei ollut näytetty.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön ja B:n oikeudenkäyntikulut 9.000 markalla 16 prosentin korkoineen 30.1.1990 lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 27.9.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan ja velvoittanut A:n suorittamaan yhtiölle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 700 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 27.2.1991. Yhtiö ja B ovat antaneet pyydetyn vastauksen muutoksenhakemukseen ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan.

A on vaatinut raastuvanoikeuden päätöksen ja hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista raastuvanoikeudessa 18.453,20 markalla 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä 30.1.1990 lukien sekä hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa 16 prosentin korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.9.1991

Perustelut

C, D, E, F ja G ovat toimineet autonmyyjinä työsuhteessa X Ky:öön. Heidän palkkauksensa on muodostunut kiinteästä kuukausipalkasta ja myyntiin perustuvasta provisiosta. Vuonna 1988 kiinteä palkka on ollut 15 prosentista runsaaseen 25 prosenttiin vuosiansiosta.

Liikkeen muuttaessa uusiin tiloihin joulukuun lopulla 1988 työnantaja on määrännyt C:n, D:n, E:n, F:n ja G:n osallistumaan muuttotöihin 27, 29 ja 30.12.1988. Mainittuina päivinä he ovat pääosin olleet estyneitä hoitamasta myyntityötään, joskin D ja G sanottuina päivinä ovat solmineet muutamia sopimuksia.

Työnantajalla on ollut valta määrätä heidät avustamaan muuttotyössä, mistä seikasta jutussa ei vallitse erimielisyyttä. Riita koskeekin sitä, minkä perusteen mukaan osallistuminen muuttotyöhön on korvattava. Työnantaja on katsonut riittäväksi korvaukseksi kiinteän kuukausipalkan ja työntekijät ovat vaatineet korvausta keskityöansion mukaan.

Korkein oikeus toteaa tältä osin, että vähäisestä osallistumisesta yrityksen yleisiin toimiin ei ole maksettava erityistä korvausta. Jos tuo työ sanottavasti on häirinnyt varsinaisen työn tekemistä, siitä on maksettava korvausta keskityöansion mukaan työsopimuslain 27 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti.

Tässä tapauksessa Korkein oikeus katsoo, ottaen huomioon provisiotulojen osuus kokonaisansiosta ja muuttotyön kesto, että korvaus puheena olevista kolmesta päivästä on laskettava keskityöansion pohjalta.

C:llä, D:llä, E:llä, F:llä ja G:llä on oikeus saada työnantajan heille joulukuulta 1988 suorittaman kiinteän kuukausipalkan lisäksi sanotuilta kolmelta päivältä Autoalan Työnantajainliitto r.y:n ja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y:n välisen työehtosopimuksen ja siihen liittyvän auto- ja konekaupan palkkoja koskevan työehtosopimuksen mukaan lasketun keskimääräisen päiväansion ja kiinteästä kuukausipalkasta lasketun päiväpalkan erotus. A:lla, jolle myyjät ovat siirtäneet saatavansa, on siten oikeus saada kanteessa vaaditut määrät palkkaa eli yhteensä 4.139,50 markkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja A vapautetaan korvaamasta yhtiön ja B:n oikeudenkäyntikuluja alemmissa oikeuksissa. X Ky ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle palkkasaatavaa 4.139,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.12.1988 lukien.

X Ky ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut jutussa 20.000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Olen muutoin samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö, mutta ottaen huomioon, ettei jutussa ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, mitä kanteessa tarkoitettujen autonmyyjien myyntityöhön päivittäin on kuulunut, katson jääneen näyttämättä, että he olisivat olleet pääosin estyneet tekemästä myyntityötään 27.12.1988, jolloin liike on ollut normaalisti avoinna ja autonmyyjillä on ollut mahdollisuus palvella myös asiakkaita heille yleensäkin kuuluneiden, mutta muuton johdosta tavallista lukuisampien autojen puhdistusten ja siirtojen ohella. Sen sijaan pidän selvitettynä, että heidän myyntityönsä on ollut estynyt 29-30.12.1988, jolloin varsinainen muutto on tapahtunut ja liike ollut suljettuna, mistä myös asiakkaille on lehti-ilmoituksin tiedotettu.

Tämän vuoksi katson, että C:llä, D:llä, E:llä, F:llä ja G:llä on oikeus saada työnantajan heille joulukuulta 1988 suorittaman kiinteän kuukausipalkan lisäksi Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevän keskimääräisen päiväansion ja kiinteästä kuukausipalkasta lasketun päiväpalkan erotus ajalta 29-30.12.1988 eli kahdelta päivältä. Velvoitan X Ky:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle C:n osalta 490,40 markkaa, D:n osalta 1.014,40 markkaa vähennettynä myönnetyillä 840 markalla eli 174,40 markkaa, E:n osalta 476 markkaa, F:n osalta 736,80 markkaa ja G:n osalta 602,10 markkaa eli yhteensä 2.479,70 markkaa Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevine korkoineen sekä oikeudenkäyntikuluineen.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Portin, Riihelä, Tulenheimo-Takki (eri mieltä) ja Taipale

---

[SV]

Bilförsäljarnas avlöning hade utgjorts av fast månadslön och provision beräknad på försäljningen. När företaget flyttade till nya utrymmen hade arbetsgivaren ålagt försäljarna att delta i flyttningsarbetet under tre dagar varvid de i huvudsak var förhindrade att sköta försäljningen.

Omröstn.

Högsta domstolen konstaterade att särskild ersättning inte skulle betalas för ett ringa deltagande i företagets allmänna göromål. Ifall ett dylikt arbete i nämnvärd grad hade stört det egentliga arbetet skulle arbetet ersättas enligt medelinkomsten i enlighet med den princip som framgår av 27 § lagen om arbetsavtal. Med beaktande av provisionernas andel av hela inkomsten och flyttningsarbetets längd skulle ersättning för de tre dagarna betalas enligt medelinkomsten.

L om arbetsavtal 27 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret