Supreme Court allows seller to claim interest on tax refund due to buyer's reliance on tax exemption.
Finnland (FI)
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court of Finland overturned the Court of Appeal's decision, ordering the buyer companies to pay interest on tax refunds made to the seller. The seller had sold goods without including VAT in the price, assuming the buyers would not be liable for VAT, while the tax authority later assessed and collected the tax from the seller and refunded it to the buyers. The court held that because the parties intended the transactions to occur without VAT consequences, the interest on the refund was unjustly withheld from the seller who paid the tax and surcharge.
Legislator-Regeste
KI-generiertOmsättningslain 1994:1131 1 §; 10 §: If parties contractually assume a tax exemption that later proves invalid, the party who bears the tax liability is entitled to claim interest on the refund made to the other party, as the interest constitutes a loss directly resulting from the tax assessment.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Yhtiö A myyjänä sekä yhtiöt B ja C ostajina olivat kauppojensa yhteydessä edellyttäneet ja olettaneet, ettei A:n tarvinnut maksaa liikevaihtoveroa ja että sovitut kauppahinnat niin ollen käsittivät suorituksen ainoastaan myydyistä tavaroista. Myynnit olivat kuitenkin olleet verollista kotimaan myyntiä, mistä oli seurannut, että A oli jälkiverotuksessa määrätty maksamaan määräämättä jääneet liikevaihtoverot ja niille lainmukaiset veronlisäykset. B:lle ja C:lle oli puolestaan liikevaihtoverolain mukaisesti palautettu jälkiverotuksessa ostoihin sisältyneiksi katsotut verot ja niille lasketut korot.
Kun A ei ollut sisällyttänyt myyntihintoihinsa liikevaihtoveroa, B:n ja C:n maksamat kauppahinnat olivat käsittäneet suorituksen ainoastaan tavaroiden hinnoista ilman liikevaihtoveroa. B ja C eivät olleet liikevaihtoverotuksen vuoksi maksaneet sellaista suoritusta, jonka tuottoa liikevaihtoverolain säännösten nojalla palautukselle suoritettu korko olisi. A:n sekä toisaalta B:n ja C:n välisessä suhteessa pidettiin palautuskoron suorittamista B:lle ja C:lle perusteettomana. Siihen nähden, että osapuolet olivat tarkoittaneet kauppojen tapahtuvan ilman liikevaihtoveroa, Korkein oikeus katsoi, että palautuskorko kuului A:lle, joka oli maksanut liikevaihtoveron ja veronlisäyksen.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa
Oy Terinit Ab on silloisille yhtiöille O/Y Mitelle ja Stevex Oy:lle 13.10.1987 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ja kannetta kehitellessään kertonut, että se oli vuosina 1983, 1984 ja 1985 myynyt useita eriä urheiluvaatteita O/Y Mitelle ja Stevex Oy:lle, jotka olivat toimittaneet tuotteet edelleen Neuvostoliiton markkinoille. Kauppoja tehtäessä molemmat osapuolet olivat olettaneet tiettyjen kaupanteolle perustavaa laatua olevien edellytysten vallitsevan. Sopijapuolet olivat muun muassa olettaneet, että Oy Terinit Ab:n ei tarvitsisi maksaa myynneistään O/Y Mitelle ja Stevex Oy:lle liikevaihtoveroa. Myyntihintaan ei siten ollut sisällytetty liikevaihtoveroa.
Jos Oy Terinit Ab olisi sopimukset tehdessään tiennyt verovelvollisuudestaan, olisi 16 prosentin verorasitus siirretty O/Y Miten ja Stevex Oy:n vastattavaksi korkeampana kauppahintana. Sopimuksentekohetkellä oli näin ollen vallinnut molemminpuolinen erehdys olennaisesta sopimuksen muodostumiseen vaikuttavasta olosuhteesta.
Vaasan liikevaihtoverotoimisto oli päätöksessään 23.12.1986 todennut Oy Terinit Ab:n jääneen vuosina 1983, 1984 ja 1985 osaksi verottamatta. Liikevaihtoverotoimisto oli katsonut, että Oy Terinit Ab:n verottomina käsitellyt myynnit O/Y Mitelle ja Stevex Oy:lle olisi tullut ilmoittaa verollisina myynteinä eli maksaa niistä liikevaihtovero. Tämän vuoksi liikevaihtoverotoimisto oli toimittanut jälkiverotuksen ja määrännyt Oy Terinit Ab:n maksamaan määräämättä jääneet verot, yhteensä 1.061.041 markkaa sekä veronlisäystä yhteensä 178.396 markkaa.
Helsingin liikevaihtoverotoimisto puolestaan oli suorittanut O/Y Mitelle ja Stevex Oy:lle veronpalautuksina mainituilta vuosilta vähentämättä jääneistä ostoista yhteensä 1.061.041 markkaa sekä korkopalautuksena yhteensä 167.818 markkaa. Kun O/Y Miten osuus ostoista oli 78,53 prosenttia, sen saama korkopalautussumma oli 131.787,47 markkaa, ja kun Stevex Oy:n osuus ostoista oli 21,47 prosenttia, sen saama korkopalautussumma oli 36.030,53 markkaa.
O/Y Mite ja Stevex Oy olivat asianmukaisesti siirtäneet saamansa liikevaihtoveron palautuksen Oy Terinit Ab:lle, mutta sitä vastoin pitäneet korkopalautuksen perusteettomasti itsellään.
Jos O/Y Mite ja Stevex Oy, jotka eivät olleet puheena olevien kauppojen johdosta joutuneet maksamaan liikevaihtoveroa, olisivat saaneet pitää niille suoritetun korkopalautuksen, ne olisivat saaneet perusteetonta etua Oy Terinit Ab:n kustannuksella, joka oli joutunut suorittamaan veronlisäystä. Tämän vuoksi Oy Terinit Ab on vaatinut O/Y Miten velvoittamista maksamaan Oy Terinit Ab:lle saamansa korkopalautussumma 131.787,47 markkaa 16 prosentin korkoineen siitä päivästä, jolloin Uudenmaan lääninverotoimisto oli suorittanut korkopalautuksen O/Y Mitelle, sekä Stevex Oy:n velvoittamista maksamaan Oy Terinit Ab:lle saamansa korkopalautussumma 36.030,53 markkaa samoin 16 prosentin korkoineen siitä päivästä, jolloin Uudenmaan lääninverotoimisto oli suorittanut korkopalautuksen Stevex Oy:lle. Lisäksi Oy Terinit Ab on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.
Vastine
O/Y Mite ja Stevex Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Vastaajien taholta on selitetty, etteivät Oy Terinit Ab:n maksama veronlisäys ja vastaajien saama korkopalautus olleet syy-yhteydessä keskenään. Lisäksi vastaajat olivat oikeutetut pitämään saamansa korkopalautuksen sen siviilioikeudellisen periaatteen nojalla, että vilpittömässä mielessä toisen omaisuutta hallussaan pitävä sai hallussapito-ajalta nauttia omaisuuden tuoton.
Raastuvanoikeuden päätös 23.5.1988
Näillä perusteilla raastuvanoikeus on velvoittanut O/Y Miten maksamaan Oy Terinit Ab:lle vaaditut 131.787,47 markkaa ja Stevex Oy:n maksamaan Oy Terinit Ab:lle vaaditut 36.030,53 markkaa, molemmat erät 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien. Korkovaatimus on enemmälti hylätty.
Jutun laatuun nähden asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Vaatimukset hovioikeudessa
Oy Terinit Ab on toistanut vaatimuksensa, että O/Y Mite ja Stevex Oy velvoitetaan suorittamaan niiden maksettaviksi tuomituille perusteettoman edun palautusmäärille 16 prosentin korko jo siitä päivästä lukien, jolloin Uudenmaan lääninverovirasto oli suorittanut O/Y Mitelle ja Stevex Oy:lle korkopalautukset, sekä yhteisvastuullisesti korvaamaan Oy Terinit Ab:n oikeudenkäyntikulut raastuvanoikeudessa. Lisäksi Oy Terinit Ab on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa.
O/Y Mite ja Stevex Oy ovat yhteisesti vaatineet, että kanne hylätään ja että Oy Terinit Ab velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.
Helsingin hovioikeuden tuomio 20.12.1989
Oy Terinit Ab oli liikevaihtoverovelvollisena myyjänä laiminlyönyt liikevaihtoveron suorittamisen ajoissa, mistä Oy Terinit Ab:lle oli aiheutunut velvollisuus suorittaa valtiolle muun ohella raastuvanoikeuden päätöksessä mainittua veronlisäystä. O/Y Mitellä ja Stevex Oy:llä ei ollut ollut asianosaisten välisiä kauppoja tehtäessä velvollisuutta selvittää sitä, aiheutuiko kaupoista Oy Terinit Ab:lle veroseuraamuksia. O/Y Miten ja Stevex Oy:n ei ollut näytetty tienneen tai pitäneen tietää kauppojen liikevaihtoverollisuudesta. Valtion O/Y Mitelle ja Stevex Oy:lle maksama veronpalautuksen korko oli näille yhtiöille ostajan ominaisuudessa liikevaihtoverolain mukaan kuuluva pääoman tuotto, joten O/Y Mite ja Stevex Oy eivät olleet saaneet kanteessa tarkoitettua perusteetonta etua Oy Terinit Ab:n kustannuksella. O/Y Mite ja Stevex Oy eivät siten olleet velvollisia palauttamaan Oy Terinit Ab:lle raastuvanoikeuden päätöksessä mainittuja korkopalautuksia.
Raastuvanoikeuden päätös on kumottu ja kanne on hylätty. O/Y Mite ja Stevex Oy on vapautettu niille määrätystä maksuvelvollisuudesta. Oy Terinit Ab on velvoitettu suorittamaan O/Y Mitelle ja Stevex Oy:lle yhteisesti korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 1.200 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Oy Terinit Ab:lle on myönnetty valituslupa 14.6.1990. Yhtiö on vaatinut kanteensa hyväksymistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kaikkien oikeusasteiden osalta korkoineen.
Asunto Oy Lauttasaaren Luoteisväylä 29, entinen O/Y Mite, ja O/Y Mite, entinen Stevex Oy, ovat antaneet yhteisen vastauksen ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 24.9.1991
Perustelut
O/Y Miten ja Stevex Oy:n maksamat kauppahinnat kanteessa tarkoitetuissa kaupoissa olivat käsittäneet suorituksen ainoastaan ostettujen urheiluvaatteiden hinnoista ilman liikevaihtoveroa, koska Oy Terinit Ab ei ollut sisällyttänyt myyntihintoihinsa liikevaihtoveroa. Tämän vuoksi O/Y Mite ja Stevex Oy eivät olleet liikevaihtoverotuksen perusteella maksaneet sellaista suoritusta, jonka tuottoa liikevaihtoverolain säännösten nojalla palautukselle suoritettu korko olisi. Suoritettu korko on yhtiöiden välisessä suhteessa O/Y Mitelle ja Stevex Oy:lle suoritettuna perusteeton. Siihen nähden, että osapuolet olivat tarkoittaneet kauppojen tapahtuvan ilman liikevaihtoveroseuraamuksia, jollaisia tässä tapauksessa myös veronlisäys ja palautuskorko ovat olleet, Korkein oikeus katsoo, että palautuskorko kuului Oy Terinit Ab:lle, joka oli maksanut liikevaihtoveron ja veronlisäyksen.
Kanteessa vaaditaan suoritusta korkolain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetusta korvausvelasta. Oy Terinit Ab on ensimmäisen kerran esittänyt näitä korkopalautuksia koskevan vaatimuksensa sekä selvityksen niiden perusteesta ja määrästä 3.2.1987 päivätyssä O/Y Mitelle lähettämässään kirjeessä. Oy Terinit Ab:lle maksettaville korkopalautuksille on suoritettava viivästyskorkoa siitä alkaen, kun kuukausi oli kulunut päivästä, jona mainittu kirje oli saapunut vastaanottajalleen, minkä Korkein oikeus katsoo tapahtuneen 10.2.1987.
Oy Terinit Ab on voittanut jutun raastuvanoikeudessa, mutta hävinnyt sen hovioikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n (13.3.1964/133) mukaan yhtiöllä ei ole oikeutta saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan näiden oikeusasteiden osalta, kun siihen ei ole erityisiä syitä.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan muutoin paitsi että Asunto Oy Lauttasaaren Luoteisväylä 29, entinen O/Y Mite, ja O/Y Mite, entinen Stevex Oy, velvoitetaan maksamaan raastuvanoikeuden tuomitsemille määrille viivästyskorkoa raastuvanoikeuden päätöksessä mainitut 16 prosenttia jo 10.3.1987 lukien.
Oy Terinit Ab vapautetaan velvollisuudesta korvata O/Y Miten ja Stevex Oy:n vastauskulut korkoineen hovioikeudessa. Asunto Oy Lauttasaaren Luoteisväylä 29 ja O/Y Mite velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Oy Terinit Ab:lle sillä täällä olleista oikeudenkäyntikuluista 5.000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Riihelä, Lindholm, Taipale ja Suhonen
---
[SV]
Bolaget A som säljare samt bolagen B och C som köpare hade förutsatt och antagit att A inte var skyldig att betala omsättningsskatt och att de överenskomna köpeskillingarna sålunda omfattade endast prestation för de sålda varorna. Till följd av att köpen ändå hade varit skatt underkastade inhemska försäljningar hade A vid efterbeskattning blivit ålagd att betala de opåförda omsättningsskatterna jämte lagliga skattetillägg. Till B och C hade i enlighet med omsättningsskattelagen återburits de skatter som vid efterbeskattningen hade ansetts ingå i köpen jämte ränta.
Då A inte hade inräknat omsättningsskatten i sina försäljningspris hade de av B och C erlagda köpeskillingarna innefattat endast priset för varorna utan omsättningsskatt. B och C hade på grund av omsättningsbeskattningen inte gjort en sådan prestation vars avkastning skulle motsvara den med stöd av omsättningsskattelagen erlagda räntan på återbäringen. I förhållandet mellan A på den ena samt B och C på den andra sidan ansågs erläggandet av återbäringsräntan åt B och C vara ogrundat. Med hänsyn till parternas avsikt att köpen inte skulle omfatta omsättningsskatt ansåg Högsta domstolen att återbäringsräntan hörde till A som hade betalat omsättningsskatten och skattetillägget.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret