Supreme Court allows appeal on procedure but dismisses claim that expropriation scope should be reduced due to later coastal plan changes.

Lunastustoimituksessa, jonka suorittaminen perustui oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata annetun lain (maanhankintaoikeuslain) 6 ja 7 §:n säännöksiin, olivat toimituksen kohteena ne tilukset, joiden osalta maatilahallitus oli evännyt maanhankintaluvan ja käyttänyt lunastusoikeuttaan. Sillä perusteella, että osalle noita tiluksia oli myöhemmin vahvistettu rantakaava, jossa oli osoitettu alueita myös muihin kuin maa- ja metsätaloudellisiin tarkoituksiin, ei toimituksen kohdetta voitu supistaa.

L oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata 6 §

L oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata 7 §

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Lunastustoimitus

A ja B olivat 11.3.1985 laaditulla kauppakirjalla ostaneet Janakkalan kunnan Monikkalan kylässä olevat Mallinkainen nimisen tilan RN:o 1:309 ja Kurjenkulma nimisen tilan RN:o 1:178 sekä saman kunnan Turengin kylässä olevan Lähdeniemi nimisen tilan RN:o 10:67, mutta maatilahallitus oli 27.6.1985 antamallaan, lainvoiman saaneella päätöksellä maanhankintaoikeuslain 3 §:n 1 momentin ja 2 momentin 1 ja 3 kohdan sekä oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata annetun asetuksen 2 §:n 1 momentin nojalla evännyt heiltä maanhankintaluvan. Tämän jälkeen maatilahallitus oli päättänyt käyttää sanotun lain 6 §:n mukaista oikeuttaan lunastaa nuo tilat valtiolle. Kun lunastuskorvauksesta ei ollut päästy sopimukseen, maatilahallitus oli saman lain 7 §:n 2 momentin mukaisesti hakenut lunastuksen toimeenpanoa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslain) mukaisessa lunastusmenettelyssä.

Lunastustoimikunta on 2.7.1987 lopettamassaan lunastustoimituksessa vahvistanut lunastuksen kohteeksi Mallinkaisen, Kurjenkulman ja Lähdeniemen tilat sekä määrännyt niistä maksettavaksi A:lle ja B:lle yhteisesti lunastuskorvausta yhteensä 10.140.870 markkaa.

Vaatimukset Etelä-Suomen maaoikeudessa

A ja B ovat maaoikeudessa vaatineet lunastuskorvauksen korottamista 15.875.611 markaksi. Maaoikeuden lykättyä jutun päätöksen julistamista varten myöhemmin erikseen ilmoitettavaan ajankohtaan A ja B ovat toimittaneet maaoikeuteen asiakirjat, jotka ovat saapuneet maaoikeuden kansliaaan 21.12.1988 ja joiden mukaan osalle Mallinkaisen tilan tiluksia oli 9.11.1988 vahvistettu rantakaava. Siinä oli osoitettu alueita käytettäväksi myös muihin kuin maa- ja metsätaloudellisiin tarkoituksiin. Kun maanhankintaoikeuslakia ei sovellettu tällaisiin alueisiin, A ja B ovat vaatineet, että asia palautetaan lunastustoimikunnalle lunastuksen kohteen ja lunastuskorvauksen uudelleen määräämistä varten.

Maatilahallitus on vaatinut lunastuskorvauksen alentamista 8.500.000 markkaan.

Maaoikeuden päätös 25.1.1990

Koska A ja B olivat toimittaneet edellä selostetut asiakirjat maaoikeudelle vasta sitten, kun asia oli päätöksen julistamista varten lykätty myöhempään oikeudenkäyntitilaisuuteen, eli siis myöhään, maaoikeus on jättänyt ne huomioon ottamatta.

Pääasian osalta maaoikeus on mainitsemillaan perusteilla alentanut lunastuskorvauksen 8.715.000 markkaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 13.6.1990.

A ja B ovat vaatineet, että maaoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin sillä on jätetty ottamatta huomioon heidän maaoikeudelle toimittamansa, rantakaavan vahvistamista koskevat asiakirjat ja että ne otetaan huomioon. Pääasian osalta A ja B ovat ensisijaisesti vaatineet, että maaoikeuden päätös kumotaan ja vahvistetun rantakaavan mukaiset rakennuspaikat ja yhteiskäyttöalue jätetään lunastuksen ulkopuolelle sekä että asia tämän vuoksi palautetaan lunastustoimikunnalle lunastuksen kohteen ja lunastuskorvauksen uudelleen määräämistä varten. Toissijaisesti A ja B ovat vaatineet, että lunastuskorvaus korotetaan heidän maaoikeudessa esittämällään tavalla 15.875.611 markaksi.

Maatilahallitus on antanut pyydetyn selityksen ja siinä vaatinut, että valitus hylätään.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.7.1991

Käsittelyratkaisu

Maaoikeudessa tapahtuvassa oikeudenkäynnissä noudatetaan soveltuvin osin samoja periaatteita ja menettelytapoja kuin oikeudenkäynnissä yleisessä alioikeudessa. Niiden mukaan asianosaisella on oikeus esittää selvitystä niin kauan kuin juttu on oikeudessa vireillä eli päätöksen julistamiseen asti. Sen vuoksi maaoikeuden ei olisi tullut mainitsemallaan perusteella jättää ottamatta huomioon A:n ja B:n esittämää selvitystä, joka oli saapunut maaoikeuden kansliaan 21.12.1988 eli vasta sen jälkeen kun juttu oli päätöksen julistamista varten lykätty myöhempään oikeudenkäyntitilaisuuteen. Maaoikeuden päätös kumotaan tältä osin ja mainittu selvitys otetaan huomioon.

Pääasiaratkaisun perustelut

Maanhankintaoikeuslain 1 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan lakia ei sovelleta alueisiin, jotka rantakaavassa on osoitettu muihin kuin maa- ja metsätaloudellisiin tarkoituksiin. Tällaisten rantakaava-alueiden ostamiseen ei siis tarvita maanhankintalupaa. Maatilahallituksen päätökseen, jolla maanhankintalupa on evätty, saadaan lain 14 §:n 2 momentin mukaan hakea muutosta Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Maatilahallitukselle maanhankintaoikeuslain 6 §:n mukaan kuuluva lunastusoikeus koskee maata, jonka osalta maanhankintalupa on evätty. Mallinkaisen, Kurjenkulman ja Lähdeniemen tiloilla ei silloin kun maatilahallitus oli lainvoiman saaneella päätöksellään 27.6.1985 evännyt A:lta ja B:ltä maanhankintaluvan, ollut voimassa rantakaavaa. Mallinkaisen rantakaava, joka kohdistuu Mallinkaisen tilaan ja jonka käsittämistä alueista osa on osoitettu muihin kuin maa- ja metsätaloudellisiin tarkoituksiin, on vahvistettu vasta 9.11.1988 annetulla Hämeen lääninhallituksen päätöksellä.

Maatilahallituksen toimenpiteet, joilla evätään maanhankintalupa ja käytetään oikeutta maan lunastamiseen valtiolle, vastaavat lunastuslain 2 luvussa tarkoitettua lunastuslupaa. Maanhankintaoikeuslain 6 §:n 1 momentin mukaan määrää lunastettavasta omaisuudesta maksettavan korvauksen, mikäli siitä ei päästä sopimukseen, lunastuslaissa tarkoitettu lunastustoimikunta lunastusmenettelyssä. Valituksenalaisessa lunastustoimituksessa on siis tullut määrätä ainoastaan lunastuskorvaus. Siitä huolimatta, että osalle Mallinkaisen tilan tiluksia on 9.11.1988 vahvistettu rantakaava, jossa on osoitettu alueita muihinkin kuin maa- ja metsätaloudellisiin tarkoituksiin, myös Mallinkaisen tila sellaisenaan on toimituksen kohteena, koska maanhankintaluvan epäämistä koskeva päätös 27.6.1985 ja maatilahallituksen lunastusvaatimus ovat koskeneet koko tuota tilaa.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Riihelä, Lindholm, Taipale ja Suhonen

---

[SV]

En inlösningsförrättning som grundade sig på stadgandena i 6 och 7 §§ lagen om rätt att förvärva jord- och skogsbruksmark gällde de ägor beträffande vilka jordbruksstyrelsen hade förvägrat markförvärvstillstånd och använt sin inlösningsrätt. På den grunden att det senare för en del av dessa ägor hade fastställts en strandplan i vilken hade anvisats områden även för andra ändamål än jord- och skogsbruk kunde föremålet för förrättningen inte inskränkas.

L om rätt att förvärva jord- och skogsbruksmark 6 §

L om rätt att förvärva jord- och skogsbruksmark 7 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret