Legislator Rechtsprechung & Gesetzgebung
KKO:1991:10 KI-generiert

Supreme Court upheld bank's full guarantee claim despite debt being large relative to guarantors' assets.

Geschäftsnummer KKO:1991:10
Gericht / Behörde
Rechtsordnung Finnland (FI)
Entscheiddatum
Ausgang Gutgeheissen (Allowed)

Legislator-Zusammenfassung

KI-generiert

The Supreme Court of Finland dismissed the bank's appeal against the lower court's decision to enforce a guarantee in full. Although the guarantors argued the debt was excessive relative to their limited pension income and assets, the court found no evidence the guarantee was intended as temporary security. The court ruled that the guarantee's purpose to secure the main debt justified full enforcement, rejecting the claim that the debt size alone rendered it unfair.

Legislator-Regeste

KI-generiert

OikTL 36 §; The application of a guarantee in full does not constitute unfairness merely because the guaranteed debt is significant compared to the guarantors' financial situation, provided the guarantee was intended to secure the main debt.

Schlagwörter

KI-generiert
guarantee enforcement unfairness standard relative debt size financial capacity omvelais guarantee bank liability procedural fairness Bankenabwicklung

Zitierte Gesetzesbestimmungen

KI-generiert
OikTL 36 §

Zitierte Rechtsprechung

KI-generiert
Porin raastuvanoikeuden päätös 14.12.1987
Porin raastuvanoikeuden päätös 14.12.1987
Turun hovioikeuden tuomio 11.8.1989
Turun hovioikeuden tuomio 11.8.1989
KI-generiert

Fragen Sie sich, wie dieser Entscheid auf Ihren Fall anwendbar ist?

Prüfen Sie diesen Entscheid zusammen mit Bundesrecht, kantonalen Erlassen, Kommentaren und Folgeentscheiden in Legislator AI.

Fall in Legislator öffnen →

Volltext

Huomioon ottaen takauksen tarkoitus varmistaa päävelan maksu pankille annetun takaussitoumuksen soveltamisen täysimääräisenä ei katsottu johtavan kohtuuttomuuteen sillä perusteella, että takausvelan määrä oli huomattava takaajien varallisuusasemaan nähden.

OikTL 36 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Porin raastuvanoikeuden päätös 14.12.1987

Mainitun vastasitoumuksen täyttämisestä olivat A ja B 8.6.1984 sitoutuneet omavelkaiseen takaukseen.

Harjavallan Säästöpankki oli velallisen laiminlyötyä 20.5.1985 erääntyneet velanmaksut 21.10.1985 pankkitakauksensa perusteella suorittanut Keskinäiselle Eläkevakuutusyhtiö Tapiolalle kyseisen lainan pääoman 500.000 markkaa, korkoa 58.055,50 markkaa, viivästyskorkoa 36.707,65 markkaa sekä lainan hoitokuluja 75 markkaa eli yhteensä kaikkiaan 594.838,15 markkaa. Mainitun määrän pankki oli korkoineen ja pankkitakausprovisioineen valvonut Auto C Kommandiittiyhtiön konkurssissa, jossa pankin ilmoituksen mukaan ei ollut sen saatavalle kertynyt jako-osuutta.

Vielä raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että kantajapankin korkein voimassa oleva talletuskorko päätöstä julistettaessa oli 7 prosenttia.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut C:n kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä sekä A:n ja B:n takaajina yhteisvastuullisesti suorittamaan Harjavallan Säästöpankille pankin takauksensa perusteella maksamat 594.838,15 markkaa 13 prosentin vuotuisine korkoineen 21.10.1985 lukien ja 2,5 prosentin vuotuisine pankkitakausprovisioineen ajalta 1.10.1984-21.10.1985. Lisäksi A ja B velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan Harjavallan Säästöpankin oikeudenkäyntikulut 14.410,20 markalla 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöspäivästä lukien siten, että C:n oli osallistuttava niiden korvaamiseen 6.119 markalla.

Turun hovioikeuden tuomio 11.8.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat valittamalla saattaneet asian, on todennut A:n ja B:n väittäneen, että heidän antamansa takaussitoumus oli tarkoitettu vain väliaikaiseksi vakuudeksi, joka myöhemmin oli tarkoitus korvata reaalivakuuksilla. Väitteen tueksi ei ollut pystytty esittämään kiistatonta näyttöä, mutta väitettä ei ollut myöskään osoitettu vääräksi. C:n kertomus raastuvanoikeudessa tuki A:n ja B:n sanottua väitettä.

A oli syntynyt vuonna 1911 ja B vuonna 1924.

A ja B olivat näyttäneet eläketuloikseen, A vuonna 1984 1.441 markkaa kuukaudessa ja B vuonna 1986 4.511,41 markkaa kuukaudessa. Heillä ei ollut erityistä omaisuutta. Pankin taholta ei ollut väitettykään, että A:n ja B:n selvitys heidän varallisuusasemastaan ei olisi oikea.

Huomioon ottaen A:n ja B:n ikä ja maksukyky pankin olisi pitänyt selvittää takaussitoumuksen merkitys ja mahdolliset seuraamukset heille erityisen huolellisesti. Jutussa esiintulleiden seikkojen perusteella voitiin päätellä, etteivät A ja B olleet täysin ymmärtäneet takaussitoumuksen merkitystä ja sen vaikutusta heidän taloudelliseen asemaansa.

Huomioon ottaen toisaalta pankin asema rahalaitoksena sekä toisaalta A:n ja B:n taloudellinen asema, takaussitoumuksen soveltaminen täysimääräisenä johtaisi A:n ja B:n kohdalla kohtuuttomuuteen. Oikeustoimilain 36 §:n 1 momentin nojalla hovioikeus on sovitellut takaussitoumuksen perusteella maksettavan määrän 100.000 markkaan.

Jutun lopputulos huomioon ottaen kohtuullisena korvauksena oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeudessa A:n ja B:n kohdalla oli pidettävä 2.500 markkaa.

Edellä mainituilla ja muutoin raastuvanoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus on alentanut A:n ja B:n Harjavallan Säästöpankille takaussitoumuksen perusteella maksettavaksi määrätyn korvauksen 100.000 markkaan raastuvanoikeuden päätöksessä mainittuine korkoineen ja takausprovisioineen sekä alentanut A:n ja B:n Harjavallan Säästöpankille maksettavaksi tuomitun korvauksen oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeuden osalta 2.500 markkaan niin ikään raastuvanoikeuden päätöksessä mainittuine korkoineen. Korvausvelvollisuus oli yhteisvastuullinen C:n kanssa.

Kun raastuvanoikeuden päätöstä oli muutettu A:n ja B:n eduksi, hovioikeus on hylännyt Harjavallan Säästöpankin vaatimuksen saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Satakunnan Säästöpankille, johon Harjavallan Säästöpankki on sulautunut, sekä A:lle ja B:lle on 7.11.1989 myönnetty valitusluvat.

Satakunnan Säästöpankki on vaatinut, että asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen varaan ja että A ja B velvoitetaan korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut asiassa.

A ja B ovat vaatineet heidän takaussitoumukseen perustuvan korvausvastuunsa kohtuullistamista siten, että heidät vapautetaan kokonaan vastuusta pankkia kohtaan ja että Satakunnan Säästöpankki velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa 16 prosentin korkoineen.

Osapuolet ovat vastanneet toistensa valituksiin. A ja B ovat vaatineet Satakunnan Säästöpankin velvoittamista korvaamaan heille myös vastauksen antamisesta Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneet kulut 16 prosentin korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.1.1991

Perustelut

Jutussa ei ole näytetty, että A:n ja B:n pankille antama takaussitoumus olisi tarkoitettu väliaikaiseksi, myöhemmin pantilla korvattavaksi vakuudeksi tai panttia täydentäväksi täytetakaukseksi. Ei ole myöskään ilmennyt seikkoja, joista olisi pääteltävissä, etteivät A ja B takaussitoumuksen antaessaan ole ikänsä tai muun syyn takia voineet, ilman pankin erityistä neuvontaa, ottaa lukuun mahdollisuutta, että he saattavat joutua vastaamaan takauksesta sitoumuksensa mukaisesti. A:n ja B:n velan määrä on tosin ollut huomattava heidän varallisuusasemaansa nähden. Huomioon ottaen takauksen tarkoitus varmistaa päävelan maksu takaussitoumuksen soveltaminen täysimääräisenä ei kuitenkaan tälläkään perusteella johda kohtuuttomuuteen.

A:n ja B:n takaussitoumus on siten pätevä omavelkaisena takauksena eikä sen sovittelulle ole edellytyksiä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Asian laadun vuoksi Satakunnan Säästöpankin sekä jutun näin päättyessä A:n ja B:n on pidettävä kulunsa hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa vahinkonaan.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Nikkarinen, Roos, Paasikoski ja Krook

---

[SV]

Med beaktande av att syftet med borgen är att säkerställa betalningen av huvudgälden ansågs inte tillämpningen av en borgensförbindelse till fullt belopp som getts till en bank leda till oskälighet på den grund, att beloppet av den på förbindelsen grundade gälden var betydande i förhållande till borgesmännens förmögenhetsställning.

RättshandlL 36 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret