Supreme Court dismisses appeal; refusal to dive in emergency violates duty despite prior voluntary withdrawal.

Ään.

Palolaitoksen sukellusyksikköön oli määrätty vapaaehtoisia palomiehiä. Heistä A ja B olivat myöhemmin ilmoittaneet luopuvansa yksikössä harjoitetusta sinänsä vapaaehtoisesta vesisukelluksesta eli pinnan alla sukelluslaitteiden avulla tapahtuvasta sukellustoiminnasta ja lakanneet osallistumasta siihen sekä sukelluskunnon ylläpitämisen edellyttämään harjoitteluun. Sen jälkeen A ja B olivat hälytystilanteessa kieltäytyneet noudattamasta esimiehensä asianmukaiseen harkintaan perustunutta sukellusmääräystä veteen mahdollisesti joutuneen ja hukkumisvaarassa olleen henkilön etsimiseksi pitäen määräystä aiheettomana. A:lla ja B:llä, joilla oli ollut ainakin jonkinlaiset valmiudet suorittaa vesisukellusta, ei ollut ollut oikeutta asettaa esimiehen tilannearviota kyseenalaiseksi ja kieltäytyä sukeltamasta. Heidän katsottiin tahallaan laiminlyöneen virkatehtäviensä toimittamisen ja siten syyllistyneen tahalliseen ilman hyötymis- tai vahingoittamistarkoitusta tehtyyn virkarikokseen.

RL 40 luku 20 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Turun raastuvanoikeuden päätös 12.3.1987

Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä päätöksessään katsonut selvitetyksi, että Turun kaupungin vakinaisena palokuntana toimivan palolaitoksen palomiehet A ja B olivat 21.5.1986 Turussa tahallaan virkaansa toimittaessaan rikkoneet heille palolaitoksen johtosäännön mukaan palomiehinä kuuluneen virkavelvollisuuden pelastussukellukseen kieltäytymällä sukeltamasta Aurajokeen etsiäkseen sinne joutuneeksi epäiltyä henkilöä, mihin tehtävään paikalla ollut palomestari oli heidät määrännyt.

Tällä perusteella ja kun A ja B olivat toimineet ilman hyötymis- tai vahingoittamistarkoitusta, raastuvanoikeus on tuominnut heidät kummankin rikoslain 40 luvun 20 §:n nojalla tahallisesta ilman hyötymis- tai vahingoittamistarkoitusta tehdystä virkarikoksesta 35:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 700 markkaa.

Raastuvanoikeus on lisäksi velvoittanut A:n ja B:n korvaamaan yhteisvastuullisesti valtiolle sen varoista virallisen syyttäjän kuulustuttamille todistajille maksetut korvaukset 74 markkaa 20 penniä.

Turun hovioikeuden päätös 5.5.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä sekä A ja B olivat saattaneet jutun, on päätöksessään todennut, että A ja B olivat tosin palolaitoksen apulaispalopäällikölle 12.12.1985 saapuneessa kirjelmässä ilmoittaneet siinä tapauksessa, etteivät kirjelmässä mainitut ehdot täyttyisi, kieltäytyvänsä sinänsä vapaaehtoisena pidettävästä vesisukellustoiminnasta. Heidät oli kuitenkin sen jälkeen toistuvasti määrätty työtehtäviin sukellusyksikköön ja he olivat myös toimineet näissä tehtävissä. Näin ollen he olivat kysymyksessä olevassa tilaisuudessa sukellusyksikköön sijoitettuina työtehtäviin lähdettyään olleet velvolliset noudattamaan esimiehensä toimivaltansa rajoissa antamaa tehtävämääräystä.

Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen voimaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 24.8.1988. A ja B ovat katsoneet, että Turun palolaitoksessa vesisukellus perustui vapaaehtoisuuteen. Koska he olivat jo kauan ennen syytteessä tarkoitettua hälytystehtävää ilmoittaneet kieltäytyvänsä vesisukelluksesta ja viikko-ohjelmaan merkityistä sukellusharjoituksista, vesisukellus ei enää kuulunut heidän virkavelvollisuuteensa. Heillä ei siten ollut myöskään velvollisuutta noudattaa esimiehensä antamaa sukellusmääräystä. A ja B ovat vaatineet syytteen hylkäämistä.

Virallinen syyttäjä on antanut pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.5.1989

Perustelut

Palo- ja pelastustoimesta annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan kunnan on pidettävä huolta pelastustoimesta alueellaan.

Turun kaupunginvaltuuston 28.3.1983 hyväksymän palolaitoksen johtosäännön 2 §:n 1 momentin mukaan palolaitoksen tehtävänä oli palolautakunnan alaisena vakinaisena palokuntana huolehtia kaupungille kuuluvasta palo- ja pelastustoimesta ja pelastussukelluksesta. Johtosäännön 18 §:n 1 momentin mukaan palolaitoksen hälytysosaston tuli huolehtia sammutus-, pelastus-, sairaankuljetus-, pelastussukellus-, öljyntorjunta- ja muista sellaisista palolaitoksen toimialaan kuuluvista tehtävistä, jotka eivät kuuluneet muille osastoille. Saman säännön 23 §:n 1 momentin mukaan ylipalomiehen ja palomiehen tuli muun muassa suorittaa pelastussukelluksia.

Turun palolaitoksessa pelastussukelluksia ovat suorittaneet sukeltajan koulutuksen saaneet palomiehet, jotka sukellustaitonsa perusteella on määrätty erilliseen pelastusyksikköön. A ja B ovat kuuluneet tähän yksikköön.

Johtosäännössä ei ole määräyksiä vesisukelluksesta eli pinnan alla sukelluslaitteiden avulla tapahtuvasta sukellustoiminnasta. Esitetyn selvityksen mukaan vesisukellus sinänsä on Turun palolaitoksessa perustunut vapaaehtoisuuteen. A ja B ovat 29.11.1985 allekirjoitetulla kirjeellä palolaitoksen apulaispalopäällikölle ilmoittaneet, että he eivät enää 1.1.1986 jälkeen jatkaneet vesisukellusta. Mainitun ajankohdan jälkeen he eivät olleet osallistuneet vesisukellukseen ja he olivat lakanneet myös harjoittelemalla ylläpitämästä sukelluskuntoaan.

A:n ja B:n kertoman mukaan he olisivat puheena olevassa tilanteessa sukeltaneet, mikäli kysymys olisi ollut ihmishengen pelastamisesta, mutta tässä tapauksessa sukeltamiseen heidän mielestään ei ollut aihetta. Paikalla olleiden henkilöiden todistajankertomuksista ilmenee kuitenkin, että A:n ja B:n saadessa sukellusmääräyksen oli epävarmaa, oliko joessa vielä hukkumisvaarassa oleva henkilö. Tässä tilanteessa ja ottaen huomioon, että A:lla ja B:llä oli harjoittelun puutteesta huolimatta ainakin jonkinlaiset valmiudet suorittaa vesisukellusta, heillä ei ole ollut oikeutta asettaa esimiehen tilannearviota kyseenalaiseksi ja kieltäytyä sukeltamasta. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo A:n ja B:n tahallaan laiminlyöneen virkatehtäviensä toimittamisen ja siten syyllistyneen hovioikeuden heidän syykseen lukemaan rikokseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala (eri mieltä), Mörä, Nybergh, Ketola ja Paasikoski

---

[SV]

Omröstn.

Till brandverkets dykningsenhet hade förordnats frivilliga brandmän. Av dessa hade A och B senare meddelat att de avstod från att delta i den i och för sig frivilliga dykningen som utövades inom enheten och varmed avsågs dykningsverksamhet med dykarustning under vattenytan samt i den träning som krävdes för att hålla sig i form som dykare. Därefter hade A och B vid en utryckning vägrat att lyda order av sin förman om dykning för att leta efter en person som möjligen hade hamnat i vattnet och befann sig i fara att drunkna. Ordern grundade sig på en saklig bedömning av läget men ansågs av A och B vara grundlös. A och B som åtminstone hade vissa färdigheter i att dyka var inte berättigade att ifrågasätta förmannens bedömning av läget och att vägra att dyka. De ansågs uppsåtligen ha försummat sina tjänsteåligganden och sålunda ha gjort sig skyldiga till uppsåtligt tjänstebrott utan avsikt att bereda sig eller annan nytta eller att skada någon annan.

SL 40 kap 10 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret