Supreme Court dismisses appeal where village failed to seek review of boundary survey regarding large strait definition.

Kylille kuuluvien vesialueiden ja yleisen vesialueen välisen rajan käymistä koskevassa toimituksessa oli katsottu, ettei eräs meren saaristossa sijaitseva selkä ollut välirajasta vedessä 23.7.1902 annetun lain 2 §:ssä tarkoitettu suuri selkä, jolla olisi ollut yleistä vesialuetta. Sen mukaisesti oli toimituksessa käyty jakokuntien vesialueiden väliset rajat tuolla merialueella. Kunnalla, joka oli erään jakokunnan osakas ja joka katsoi, että kysymyksessä oli edellä tarkoitettu suuri selkä, oli eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetun lain 21 §:stä ilmenevän periaatteen nojalla oikeus valittaa toimituksesta, kun jakokunta ei ollut hakenut toimitukseen muutosta.

Ään.

Välirajasta vedessä annetun lain 2 §:ssä mainitut suuren selän mitat laskettiin rantaviivasta rantaviivaan.

YhteisalueL 21 §

L sisältävä määräyksiä välirajasta vedessä 2 §

ASIAN KÄSITTELY TOIMITUKSESSA JA MAAOIKEUDESSA

Toimitus

Maanmittaushallitus on kirjeellään 2.6.1981 Oulun läänin maanmittauskonttorille jakolain 347 §:n 1 momentin nojalla oikeuttanut maanmittauskonttorin antamaan määräyksen oikeudesta yleisiin vesialueisiin annetun lain 1 §:ssä tarkoitettujen yleisten vesialueiden rajankäyntitoimituksen suorittamiseen muun muassa Oulunsalon, Hailuodon ja Lumijoen kunnissa. Maanmittauskonttori on 10.6.1981 antanut Oulun maanmittauspiirin maanmittaustoimistolle määräyksen tämän toimituksen suorittamiseen.

Näin vireille tulleessa toimituksessa, joka on suoritettu loppuun 7.4.1983, toimitusmiehet ovat katsoneet, ettei Hailuodon saaren ja mannermaan väliin jäävä Luodonselkä ole yli kahdeksan kilometrin levyinen eikä sinne siis jää valtiolle kuuluvaa yleistä vesialuetta vaan että tämä merialue kokonaisuudessaan kuuluu kylille. Sen vuoksi toimitusmiehet ovat toimituskartalta lähemmin ilmenevällä tavalla keskiviivaperiaatteen mukaisesti käyneet rajan Luodonselällä Polkankarista lounaaseen siten, että tämä selkä puheena olevalta osaltaan tuli kuulumaan osaksi Hailuodon jakokunnalle, osaksi Oulunsalon jakokunnalle ja osaksi Lumijoen kunnan kylille. Käydyt rajat olivat samalla Hailuodon, Oulunsalon ja Lumijoen kuntien rajoja tällä merialueella.

Vaatimukset maaoikeudessa

Hailuodon jakokunnan vastaus

Hailuodon jakokunta on lausunut, että riidanalaisen rajan osalta olivat asianosaisia ainoastaan Hailuodon ja Oulunsalon jakokunnat sekä valtio silloisen vesihallituksen edustamana. Oulunsalon jakokunta ei ollut siirtänyt puhevaltaansa asiassa jakokunnan osakkaalle Oulunsalon kunnalle eikä myöskään päättänyt jättää valittamatta toimituksesta. Oulunsalon kunnalla ei siten ollut asiassa valitusoikeutta. Oulunsalon kunnalla ei myöskään ollut oikeutta vaatia yleisen vesialueen erottamista Luodonselälle, koska tällaisen vaatimuksen saattoi tehdä ainoastaan vesihallitus valtion edustajana. Hailuodon jakokunta on vaatinut valituksen jättämistä tutkimatta.

Pohjois-Suomen maaoikeuden päätös 28.1.1985

Kuultuaan myös Oulunsalon jakokuntaa ja vesihallitusta sekä toimitusinsinööriä maaoikeus on katsonut, että Oulunsalon kunnan puhevaltaa ja valitusoikeutta vastaan tehdyn väitteen perusteeksi mainittu, eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetun lain 21 § tarkoitti vain oikeudenkäyntikulujen maksamisen järjestämistä eikä siis koskenut jakokunnan yksityisen osakkaan valtaa oikeudenkäynnin vireille panemiseen. Näin ollen maaoikeus, koska Oulunsalon kunta oli Oulunsalon jakokunnan osakas, on hylännyt väitteen siitä, ettei Oulunsalon kunnalla jakokunnan osakkaana olisi ollut puhevaltaa ja valitusoikeutta asiassa. Oulunsalon kunta ei kuitenkaan voinut käyttää tässä asiassa puhevaltaa yleisen edun valvojana. Sen vuoksi maaoikeus on jättänyt valituksen tutkimatta siltä osin kuin Oulunsalon kunta oli tarkoittanut tehdä sen yleisen edun valvojana.

Tutkiessaan Oulunsalon kunnan valituksen Oulunsalon jakokunnan osakkaan asemassa tehtynä maaoikeus on katsonut, että koska vesihallitus valtion puolesta ja kaikki asianomaiset jakokunnat olivat hyväksyneet toimituksen, jakolain 66 §:n 2 momentista ilmenevästä periaatteesta johtui, ettei Oulunsalon kunnan kannalla, joka siis oli vain yhden jakokunnan yhden osakkaan esittämä kanta, ollut sellaista painoarvoa, että toimitusta sillä perusteella olisi ollut vastoin muiden asianosaisten tahtoa muutettava. Sen vuoksi maaoikeus on hylännyt valituksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Oulunsalon kunta ja Oulunsalon jakokunta ovat hakeneet muutosta maaoikeuden päätökseen ja yhteisessä muutoksenhakemuksessaan Oulunsalon kunnan maaoikeudessa esittämän toistaen vaatineet maaoikeuden päätöksen ja toimituksen kumoamista sekä asian palauttamista toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi. Valituksen johdosta antamassaan selityksessä Hailuodon jakokunta toistaen maaoikeudessa esittämänsä on vaatinut valituksen hylkäämistä. Toimitusinsinööri on antanut asiassa lausunnon ja maanmittaushallitus kaksi lausuntoa. Maanmittaushallituksen lausuntojen johdosta vesi- ja ympäristöhallitus on antanut siltä pyydetyn selityksen. Muut asianosaiset eivät ole käyttäneet niille varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Kun Oulunsalon jakokunta ei ole valittanut toimituksesta, Oulunsalon kunnalla Oulunsalon jakokunnan osakkaana on eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetun lain 21 §:stä ilmenevän periaatteen nojalla ollut oikeus hakea toimitukseen muutosta maaoikeudessa ja edelleen Korkeimmassa oikeudessa.

Oulunsalon jakokunta on jo maaoikeudessa yhtynyt Oulunsalon kunnan vaatimuksiin. Oulunsalon kunnan Oulunsalon jakokunnan osakkaana saatettua toimituksen laillisesti maaoikeuden käsiteltäväksi jakokunnalla on ollut oikeus maaoikeudessa yhtyä kunnan esittämiin vaatimuksiin ja myös hakea muutosta maaoikeuden ratkaisuun. Tämän vuoksi Korkein oikeus tutkii valituksen myös Oulunsalon jakokunnan tekemänä.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Välirajasta vedessä annetun lain 2 §:ssä mainitut suuren selän mitat lasketaan rantaviivasta rantaviivaan. Valituksenalaisen toimituksen kohteena oleva osa Luodonselkää on kapeimmalla kohdallaan, joka sijaitsee Riutunkarin ja Huikun välissä, yli kahdeksan kilometrin levyinen kun rannoilla molemmin puolin olevia tiepenkereitä ei oteta huomioon. Näin ollen Luodonselän puheena oleva osa on mainitussa lainkohdassa tarkoitettu suuri selkä, jolla on oikeudesta yleisiin vesialueisiin annetussa laissa tarkoitettua valtiolle kuuluvaa yleistä vesialuetta ja johon Hailuodon ja Oulunsalon jakokunnilla sekä Lumijoen kunnan kylillä on ainoastaan rantamatalaoikeus.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden päätös ja toimitus kumotaan. Asia palautetaan toimitusmiehille, joiden tulee ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Nuorempi oikeussihteeri Leskinen: Korkein oikeus antanee seuraavan päätöksen:

Oulunsalon jakokunta ei ole hakenut muutosta toimitukseen eikä maaoikeus ole muuttanut toimitusta sen vahingoksi. Korkein oikeus jättää sen vuoksi Oulunsalon jakokunnan valituksen tutkimatta. Oulunsalon kunnan puhevalta voi perustua vain eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetun lain 21 §:ään tai siitä ilmeneviin periaatteisiin. Säännöksen tarkoitus on, että osakas voi muiden osakkaiden päätöksistä riippumatta ajaa kannetta yhteisen alueen hyväksi. Sama oikeusperiaate ilmenee myös esimerkiksi perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 momentista. Kunnan maaoikeudessa ja täällä esittämä vaatimus ei voi koitua jakokunnan eduksi, koska sen hyväksyminen johtaisi jakokunnalle toimituksessa jaetun vesialueen huomattavaan pienentymiseen ilman mitään vastaavaa hyötyä. Tämän vuoksi Korkein oikeus jättää myös Oulunsalon kunnan valituksen tutkimatta.

Oikeusneuvos Lindholm: Hyväksyn mietinnön. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan itse asiasta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Ailio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lindholm.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio (eri mieltä), Nikkarinen, Riihelä, Lindholm (eri mieltä) ja Paasikoski

---

[SV]

Vid en rågång mellan å ena sidan vattenområden som hörde till byar och å andra sidan allmänt vattenområde hade det ansetts, att en fjärd i skärgården vid havskusten inte var en i 2 § lagen 23.7.1902 innefattande bestämningar om råskilnad i vatten mm avsedd stor fjärd, inom vilken det skulle ha funnits allmänt vattenområde. Rårna mellan skifteslagens vattenområden på det i fråga varande havsområdet hade vid förrättningen uppgåtts i enlighet härmed. En kommun, som var delägare i ett skifteslag och som ansåg, att det var fråga om en stor fjärd, hade med stöd av den grundsats som framgår av 21 § lagen om vissa slag av samfälligheter och därmed jämförbara gemensamma förmåner rätt att besvära sig över förrättningen, då skifteslaget inte hade sökt ändring i förrättningen.

Omröstn.

De mått som anges i 2 § lagen om råskillnad i vatten för bestämning av en stor fjärd räknades från strandlinje till strandlinje.

L om vissa slag av samfälligheter och därmed jämförbara gemensamma förmåner 21_§ L innefattande bestämningar om råskilnad i vatten mm 2_§

Hela rättsfallet är i FKKO-registret