Supreme Court dismissed claim for construction costs on land sale due to missing payment amount in contract.

Kiinteistön kauppaan perustettu maksuvaatimus hylättiin maakaaren 1 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella kun maksuvelvollisuutta koskevasta kauppakirjan ehdosta ei käynyt ilmi maksun määrä eikä myöskään peruste tuon määrän laskemiselle, vaan määrän vahvistaminen oli jätetty myyjän harkinnan varaan.

MK 1 luku 2 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALIOIKEUDESSA

Turun kaupungin kanne Turun raastuvanoikeudessa

A:n ja B:n vastine

Vastaajat ovat tehtyään raastuvanoikeuden toimivaltaa koskeneen oikeudenkäyntiväitteen kiistäneet kanteen perusteen ja vaatineet sitä hylättäväksi sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Raastuvanoikeuden päätös 21.5.1985

Raastuvanoikeus on 14.5.1985 julistamallaan väitepäätöksellä hylännyt A:n ja B:n oikeudenkäyntiväitteen ja sen jälkeen asian lopullisesti ratkaistessaan katsonut selvitetyksi, että vastaajat olivat sitoutuneet kanteessa kerrottuun maksuvelvollisuuteen, mutta sen laiminlyöneet. Koska vastaajat eivät olleet näyttäneet vaatimusta määrältään vääräksi tai kohtuuttomaksi, raastuvanoikeus on velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Turun kaupungille vaaditut 9.680 markkaa ja 8 prosenttia vuotuista korkoa laskettuna 13.680 markalle 21.12.1980 ja 13.1.1982 väliseltä ajalta, 11.680 markalle 14.1.1982 ja 28.2.1982 väliseltä ajalta sekä 9.680 markalle 1.3.1982 alkaen. Tämän ohessa A ja B on velvoitettu suorittamaan Turun kaupungille oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1.000 markkaa.

ASIAN KÄSITTELY YLEMMISSÄ OIKEUSASTEISSA

A:n ja B:n haettua muutosta raastuvanoikeuden päätökseen ja hovioikeuden ratkaistua jutun 14.3.1986 antamallaan päätöksellä Korkein oikeus on 29.10.1987 antamallaan päätöksellä kumonnut hovioikeuden päätöksen ja palauttanut jutun hovioikeuteen ilmoituksesta tapahtuvaa uutta lainmukaista käsittelyä varten.

Turun hovioikeuden tuomio 13.5.1988

A ja B ovat pyytäneet hovioikeutta käsittelemään jutun uudelleen ja uudistaen raastuvanoikeuden päätöksestä tekemänsä valituksen vaatineet kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Turun kaupunki on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta hovioikeuskuluistaan.

Hovioikeus on todennut A:n ja B:n vastustaneen kannetta, paitsi sillä perusteella, ettei kaupungilla ollut ollut oikeutta periä kanteessa mainittua maksua sen lainsäädännön vastaisuuden takia, myös sillä perusteella, että kauppakirjan kyseistä maksua koskeva sopimusehto oli ollut epätäsmällinen ja kohtuuton, koska kyseisessä sopimusehdossa ei ollut määritelty kuntoonpanokustannusten määrää.

Viimeksi mainitun asiaväitteen osalta hovioikeus on todennut, että sopimusehdon mukaisesti kaupungilla oli oikeus yksipuolisesti päättää suoritettavan maksun suuruudesta ja maksuajasta. Kiinteistönkauppa on maakaaren 1 luvun 2 §:n mukaan tehtävä määrämuodossa. Näin ollen myös kiinteistönkauppaan välittömästi liittyvät, ostajan maksuvelvollisuuden aikaansaavat sopimusehdot on tehtävä määrämuodossa. Tämän johdosta olisi myös ostajan maksuvelvollisuutta koskevassa ehdossa tullut määrätä kyseisen, kauppahintaan verrattavan maksun suuruus tai sen laskemisen perusteet.

Hovioikeus on katsonut, että kiinteistönkaupassa määrämuodon noudattamatta jättämisestä on seurannut sopimuksen pätemättömyys eikä kaupungilla ole ollut oikeutta kyseisen sopimusehdon nojalla saada A:ta ja B:tä vastaan suoritustuomiota.

Tämän vuoksi hovioikeus on hylännyt Turun kaupungin kanteen ja vapauttanut A:n ja B:n tuomitusta maksuvelvollisuudesta. Koska asia oli ollut oikeudellisessa suhteessa niin epätietoinen, että kaupungilla oli ollut perusteellista aihetta oikeudenkäyntiin, A ja B ovat saaneet kärsiä kulunsa omana vahinkonaan. Jutun näin päättyessä on myös hylätty kaupungin vaatimus saada korvausta hovioikeuskuluistaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Turun kaupungille on myönnetty valituslupa 29.9.1988, jolloin kysymys valitusluvan myöntämisestä A:lle ja B:lle on siirretty ratkaistavaksi kaupungin valituksen käsittelyn yhteydessä. A ja B sekä kaupunki ovat antaneet pyydetyt vastaukset toistensa muutoksenhakemuksiin.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.11.1989

Päätös valituslupahakemukseen

A:lle ja B:lle ei myönnetä valituslupaa. Hovioikeuden tuomio jää siis heidän oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa hylkäämisen osalta pysyväksi.

Päätös valitukseen

Perustelut

Turun kaupungin ja puolisoiden A ja B kauppakirjan riidanalainen kohta kuuluu näin: "Mikäli kaupunki myöhemmin päättää periä rakentamiseen luovutettavilta tonteilta kuntoonpanokustannusten korvauksen, tontinomistaja sitoutuu maksamaan tämän päätöksen edellyttämän maksun kokonaisuudessaan yhden (1) kuukauden kuluessa laskun päiväyksestä."

Kysymyksessä on kiinteistönkaupan ehto ostajan maksuvelvollisuudesta. Ehdosta ei kuitenkaan käy ilmi maksun määrä eikä myöskään peruste tuon määrän laskemiselle, vaan määrän vahvistaminen on jätetty myyjänä olevan Turun kaupungin harkinnan varaan. Näin ollen puolisoiden A ja B maksuvelvollisuudesta tontin kuntoonpanokustannusten osalta ei ole sovittu maakaaren 1 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti kauppakirjassa eikä tällaista maksuvelvollisuutta siten voida heille asettaa kiinteistönkaupan ehtona.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Turun kaupunki velvoitetaan suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi heillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1.200 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Riihelä, Haar- mann, Roos ja Taipale

---

[SV]

Ett betalningsyrkande på grund av ett fastighetsköp förkastades med stöd av 1 kap. 2 § 1 mom. jordabalken eftersom det av köpebrevets villkor om betalningsskyldigheten varken framgick beloppet eller grunden för dess fastställande utan beloppet hade lämnats beroende av säljarens prövning.

JB 1 kap 2 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret