Supreme Court dismisses creditor's claim to monitor tax debt after bankruptcy installment day due to lack of legal impediment.
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court of Finland dismissed the creditors' appeal regarding their attempt to monitor a tax debt in the bankruptcy estate. Creditors A and C sought to monitor a stamp duty claim after learning the debtor had failed to pay it post-bankruptcy installment day. The court ruled that creditors lose the right to claim such debts after the installment day unless they had a legal impediment preventing them from monitoring at that time.
Legislator-Regeste
KI-generiertKorkeimman oikeuden konkurssisäännön 24 ja 29 §; velkoja menettää oikeutensa saamaan saatavansa konkurssipesästä paikalletulopäivän jälkeen ilmoittamatta, ellei hänellä ole ollut laillista estettä valvontaan.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Ään.
A oli B:n konkurssissa paikalletulopäivän jälkeen saanut tietää, ettei B ollut suorittanut A:n B:lle myymien osakkeiden kaupasta menevää jo ennen konkurssin alkamista maksettavaksi tullutta siirtoleimaveroa, joka B:n olisi kaupan ehtojen mukaan pitänyt suorittaa, ja että leimavero veronlisäyksineen tämän vuoksi pantiin myyjän ja ostajien maksettavaksi. A:lla ei ollut oikeutta valvoa B:n konkurssissa paikalletulopäivän jälkeen takautumissaatavanaan B:ltä leimaveron ja veronlisäyksen määrää.
KS 30 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Valvonta B Oy:n konkurssissa Lappeenrannan raastuvanoikeudessa
A:n valvottua B Oy:n 29.12.1987 alkaneessa konkurssissa 25.4.1988 toimitetussa valvonnassa 19.9.1986 allekirjoitettuun D Oy:n osakkeiden luovutusta koskevaan kauppakirjaan, jossa ovat olleet myyjinä A ja C sekä ostajana B Oy, perustuvaa maksamatonta kauppahintaa 555.000 markkaa korkoineen A ja C ovat konkurssissa 30.5.1988 toimitetussa toisessa esiinhuudossa lausuneet, että Kymen lääninverovirasto oli valvontapäivän jälkeen ilmoittanut panevansa heidän maksettavakseen mainitusta kaupasta menevän leimaveron veronlisäyksineen. Tämän vuoksi A ja C ovat mainitussa esiinhuudossa valvoneet lääninveroviraston maksuunpanemaa leimaveroa veronlisäyksineen enintään 35.000 markkaa.
Raastuvanoikeuden konkurssituomio 18.7.1988
Raastuvanoikeus on A:n ja C:n 30.5.1988 tekemän valvonnan osalta lausunut, että valvonta oli toimitettu paikalletulopäivän 25.4.1988 jälkeen eivätkä he olleet esittäneet laillista syytä valvonnan toimittamiselle sen jälkeen. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on konkurssisäännön 29 §:n nojalla jättänyt valvonnan tutkimatta.
Kouvolan hovioikeuden tuomio 19.10.1988
Hovioikeus, jossa A ja C olivat hakeneet muutosta, on kysymyksessä olevilta osin pysyttänyt raastuvanoikeuden ratkaisun.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 16.2.1989.
A ja C ovat yhteisessä hakemuksessaan vaatineet, että heidän esiinhuudossa tekemänsä valvonta hyväksyttäisiin ja että B Oy:n konkurssipesä velvoitettaisiin korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa. A ja C ovat lausuneet muun muassa, että valvonta oli konkurssisäännön 30 §:n mukaan oikein suoritettu. Lääninverovirasto oli vasta paikalletulopäivän jälkeen kohdistanut heihin vaatimuksen, joka oli perustunut siihen, ettei konkurssivelallinen ollut maksanut arvopaperikaupasta menevää leimaveroa. Kauppakirjassa oli nimenomainen ehto siitä, että ostajan velvollisuus oli suorittaa leimavero, joka olisi pitänyt maksaa viimeistään 19.11.1986.
B Oy:n konkurssipesä ei ole antanut siltä pyydettyä vastausta.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.10.1989
Perustelut
Velkoja, joka ei velallisen konkurssissa viimeistään paikalletulopäivänä ilmoita konkurssisäännön 24 §:n mukaisesti saatavaansa, menettää mainitun lain 29 §:n nojalla oikeutensa maksun saamiseen konkurssipesästä. Konkurssisäännön 30 §:n mukaan velkoja voi kuitenkin valvoa saatavansa vielä esiinhuudossa, mikäli velkojalla on ollut paikalletulopäivänä laillinen este.
Kun A ja C myyjinä ja B Oy ostajana ovat 19.9.1986 tehneet D Oy:n osakkeita koskevan kaupan, on leimaverolain 85 ja 87 §:n mukaan myyjien velvollisuutena ollut laatia luovutuksesta laskelma, joka on pitänyt varustaa kaupasta menevää siirtoleimaveroa vastaavilla leimamerkeillä ja näyttää kahden kuukauden kuluessa kaupasta verotoimistolle. Myyjien laiminlyödessä tämän velvollisuutensa on ostajan tullut se täyttää. Kun myyjät ja ostaja eivät ole suorittaneet leimaveroa, Kymen lääninverovirasto on 9.5.1988 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut maksuunpanevansa leimaveron veronlisäyksineen myyjien ja ostajan maksettavaksi. Tämän vuoksi A ja C ovat B Oy:n konkurssissa 30.5.1988 toimitetussa toisessa esiinhuudossa valvoneet lääninveroviraston maksuunpanemaa leimaveroa veronlisäyksineen enintään 35.000 markkaa.
Edellä olevan perusteella Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.
Päätöslauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Ketola: Katson, että A ja C ovat voineet luottaa siihen, että B Oy kysymyksessä olevan kauppakirjan ehdon mukaisesti maksoi kaupasta menevän siirtoleimaveron. Kun he ovat vasta B Oy:n konkurssin paikalletulopäivän jälkeen saaneet tietää, ettei leimaveroa ollut maksettu, heillä on ollut konkurssisäännön 30 §:ssä tarkoitettuun lailliseen esteeseen rinnastettava syy olla valvomatta kauppakirjan ehtoon perustuvaa takautumissaatavaansa paikalletulopäivänä. Alempien oikeuksien ei siten olisi pitänyt jättää heidän esiinhuudossa suorittamaansa valvontaa tutkimatta. Tämän vuoksi kumoan hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden konkurssituomion siltä osin kuin A:n ja C:n valvonta on B Oy:n konkurssissa jätetty tutkimatta. Palautan A:n ja C:n suorittaman valvonnan Lappeenrannan raastuvanoikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen ja antaa siinä uusi lausunto.
Oikeusneuvos Nybergh: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ketola.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nikkarinen, Nybergh (eri mieltä), Ketola (eri mieltä) ja Paasikoski
---
[SV]
Omröstn.
A hade efter inställelsedagen i B:s konkurs fått veta, att B inte hade erlagt stämpelskatt för överlåtelse av aktier som A hade sålt till B, vilket B enligt köpevillkoren hade varit skyldig att göra, samt att stämpelskatten jämte skattetillägg därför skulle påföras säljaren och köparen. Stämpelskatten hade förfallit till betalning före konkursens början. A hade inte rätt att efter inställelsedagen bevaka beloppet av stämpelskatten och skattetillägget i B:s konkurs såsom regressfordran mot B.
KS 30 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret