Supreme Court upholds conviction for forging public and private documents using photocopied signatures and official letterheads.

A oli laatinut kirjeen, jossa B:tä kehotettiin selvittämään nimismiehelle eräitä väitettyjä rikoksia ja johon allekirjoittajaksi A oli siirtänyt valokopiointitekniikkaa hyväksi käyttäen poliisitarkastajan nimikirjoituksen. Näin laatimansa kirjeen, jossa oli muun muassa viraston nimi, A oli lähettänyt B:lle. B oli ryhtynyt kirjeen edellyttämiin toimenpiteisiin.

Edelleen A oli laatinut, paitsi muille, seurakuntien työntekijöille osoitetun kirjeen, johon hän oli allekirjoittajiksi siirtänyt valokopiointitekniikkaa hyväksi käyttäen kolmen tunnetun henkilön nimet. Kirjeessä oli kehotus osallistua rahankeräykseen erään taloudelliseen ahdinkoon joutuneen henkilön hyväksi. A oli lähettänyt kirjeen usealle seurakunnalle. Kirjeen johdosta eräät seurakunnat olivat lähettäneet rahaa kirjeessä mainitulle pankkitilille.

Ottaen huomioon, että kirjeet oli laadittu siten, että niiden saajilla oli ollut aihetta luottaa kirjeiden aitouteen, A tuomittiin rangaistukseen, ensin mainitusta teosta väärän yleisen asiakirjan ja jälkimmäisestä teosta väärän yksityisen asiakirjan valmistamisesta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Ulvilan kihlakunnanoikeuden päätös 11.6.1986

Kihlakunnanoikeus on edelleen katsonut, että A:n tehtyä tahallisesti edellä mainitut teot hän oli sopimaton toimimaan virkamiehenä ja että A oli teot tehdessään ollut täyttä ymmärrystä vailla.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on tuominnut A:n täyttä ymmärrystä vailla olevana kohdassa 1 rikoslain 36 luvun 4 §:n 1 momentin ja 3 luvun 4 §:n nojalla väärän yleisen asiakirjan valmistamisesta 1 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen ja kohdassa 2 rahankeräyslain 3 §:n ja 12 §:n 1 momentin sekä rikoslain 36 luvun 5 §:n, 3 luvun 4 §:n ja 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla jatketusta, yhdellä teolla tehdyistä väärän yksityisen asiakirjan valmistamisesta ja rahankeräysrikoksesta 9 kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistukset on yhdistetty 1 vuodeksi 5 kuukaudeksi vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty vapaudenmenetysaikaa 4.-8.12.1985 vastaavat 5 päivää. A on määrätty rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin ja 12 §:n nojalla pantavaksi viralta K:n seurakunnan kanttorin virasta. A on velvoitettu maksamaan B:lle korvaukseksi matkakustannuksista 72 ja työansion menetyksestä 200 eli yhteensä 272 markkaa.

C:n kihlakunnanoikeus on tuominnut rahankeräyslain 3 §:n ja 12 §:n 1 momentin sekä rikoslain 36 luvun 5 §:n ja 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla jatketusta yhdellä teolla tehdyistä väärän yksityisen asiakirjan valmistamisesta ja rahankeräysrikoksesta 7 kuukaudeksi vankeuteen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty vapaudenmenetysaikaa 3.-4.12.1985 vastaavat 2 päivää.

Turun hovioikeuden päätös 17.8.1987

Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä, A ja C olivat hakeneet muutosta ja joka on jättänyt tutkimatta A:n hovioikeudelle 29.7.1986 vastauksen antamiselle säädetyn määräajan jälkeen toimittaman kirjoituksen, koskei sen huomioon ottamiseen ole ollut erityistä syytä, on päätöksensä perusteluissa lausunut, että kohdassa 1 mainitussa väärässä asiakirjassa oli yläosassa tekstinä "Turun ja Porin lääninhallitus", D:n nimen vieressä tekstinä "Turun ja Porin lääninsyyttäjä, poliisitarkastaja" sekä alaosassa lääninhallituksen postiosoite, käyntiosoite ja puhelinnumero, jotka jäljennetyt tekstit ja D:n nimikirjoituksen jäljentäminen tekivät asiakirjasta D:n antaman yleisen asiakirjan kaltaisen. Kohdassa 2 mainituissa väärissä asiakirjoissa oli G:n nimen alla teksti "arkkipiispa" ja H:n nimen alla teksti "piispa" sekä F:n nimen vieressä teksti "sävellahjaterveisin", jotka tekstit ja väärennetyt nimikirjoitukset tekivät asiakirjoista G:n, H:n ja F:n laatimien yksityisten asiakirjojen luonteisia.

Hovioikeus on muutoin jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan paitsi että A:lle kohdassa 1 tuomittu rangaistus alennettiin 9 kuukaudeksi vankeutta. A:lle tuomitut vankeusrangaistukset yhdistettiin 1 vuodeksi vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin kihlakunnanoikeuden vähennettäviksi määräämät 5 päivää.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja C:lle on myönnetty valituslupa 3.12.1987. Virallinen syyttäjä ja D ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset. B ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

A ja C ovat vaatineet väärennystä koskevien syytteiden hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Kohdassa 1 mainitussa väärässä asiakirjassa olevat hovioikeuden päätöksessä mainitut tiedot on siirretty asiakirjaan lääninhallituksen kirjelomakkeesta valokopiointitekniikkaa käyttäen. B:llä on ollut aihetta luottaa siihen, että asiakirja oli D:n allekirjoittama lääninhallituksen kirje.

Kohdassa 2 mainittu kirje on ollut usealle vastaanottajalle valokopiona toimitettu keräyskirje. Ottaen huomioon kirjeen tarkoitus ja sisältö saajilla on ollut aihetta uskoa, että alkuperäinen asiakirja on ollut olemassa.

Näillä ja alempien oikeuksien lausumilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöksen lopputulosta.

A velvoitetaan suorittamaan D:lle korvaukseksi hänelle vastauksen antamisesta täällä aiheutuneista kuluista 700 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Jalanko, Nybergh, Hiltunen ja af Hällström

---

[SV]

A hade avfattat ett brev, vari B uppmanades att för länsmannen reda ut vissa påstådda brott. Som underskrift hade A med hjälp av ljuskopieringsteknik överfört på brevet en polisinspektörs namnteckning. Brevet, som innehöll bl.a. ämbetsverkets namn, hade A sänt till B. B hade vidtagit i brevet förutsatta åtgärder.

Vidare hade A avfattat ett till bl.a. församlingarnas arbetstagare adresserat brev, vari han som underskrift hade med hjälp av ljuskopieringsteknik använt tre kända personers namn. Brevet innehöll en uppmaning att delta i en penninginsamling till förmån för en person i ekonomiskt trångmål. A hade sänt brevet till flera församlingar. Med anledning av brevet hade vissa församlingar sänt penningmedel till ett bankkonto, nämnt i brevet.

Med beaktande av att breven uppgjorts så att mottagarna hade haft anledning att förlita sig på deras äkthet, dömdes A till straff, för den förstnämnda gärningen för förfärdigande av falsk allmän handling och för den senare gärningen för förfärdigande av falsk enskild handling.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret