Supreme Court allows vacation pay claim when employer changes hands during continuous employment period.

Työntekijä oli vuodesta 1978 alkaen ollut A Oy:n palveluksessa lomahotellin keittiömestarina, kunnes A Oy lopetti liiketoimintansa 29.2.1984. B Oy jatkoi hotellissa samaa liiketoimintaa 1.3.1984 lukien, jolloin työntekijä siirtyi B Oy:n palvelukseen toimien edelleen keittiömestarina 31.12.1984 saakka, jolloin hänen työsuhteensa päättyi.

Katsottiin, että B Oy oli vuosilomalain 6 §:n 1 momentin ja 10 §:n 1 momentin nojalla velvollinen suorittamaan työntekijälle lomakorvauksen lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1983-31.3.1984 kaikilta niiltä kalenterikuukausilta, joilta hän ei ollut saanut lomaa tai lomakorvausta, ja siis myös sen lomanmääräytymisajan perusteella, jonka hän oli ollut A Oy:n palveluksessa.

VuosilomaL 6 § 1 mom

VuosilomaL 10 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Kankaanpään kihlakunnanoikeudessa

C on kertonut työskennelleensä 15.3.1978 alkaen keittiömestarina Lomalähde Oy:n palveluksessa Kankaanpäässä sijaitsevassa Kuninkaanlähteen lomahotellissa. Lomalähde Oy oli 29.2.1984 lopettanut liiketoimintansa hotellissa. Pohjanlinna Oy oli 1.3.1984 lukien jatkanut hotellissa samaa liiketoimintaa. C oli 1.3.1984 siirtynyt Pohjanlinna Oy:n palvelukseen toimien edelleen keittiömestarina sanotussa hotellissa 31.12.1984 saakka, jolloin hänen työsuhteensa oli päättynyt.

Vastaus kihlakunnanoikeudessa

Pohjanlinna Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä. Yrityksen haltijan vaihdoksessa ei ollut kysymys työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetusta liikkeen luovutuksesta, joten C:n työsuhde oli päättynyt ennen hänen siirtymistään Pohjanlinna Oy:n palvelukseen. Yhtiö ei näin ollen ollut vastuussa C:n Lomalähde Oy:n palveluksessa ansaitsemista vuosilomista.

Kihlakunnanoikeuden päätös 16.12.1985

Kihlakunnanoikeus on lausunut, että vuosilomalain 6 §:n 1 momentin mukaan työsuhteen ei katsota keskeytyneen yrityksen omistajan tai haltijan vaihdoksen johdosta. Säännöksestä johtuu, että myös se aika, jonka työntekijän työsuhde aikaisemman työnantajan palveluksessa on kestänyt, on otettava huomioon ratkaistaessa, kuinka paljon työntekijällä on oikeus saada lomaa vuosilomalain 3 §:n 1 momentin perusteella uuden työnantajansa palveluksessa ollessaan. C:n vuosiloman pituutta 1.3.1984 jälkeiseltä ajalta laskettaessa oli näin ollen otettava huomioon myös hänen Lomalähde Oy:n palveluksessa ansaitsemansa täydet lomanmääräytymiskuukaudet.

Vuosilomalain 6 §:n 1 momentin säännös ei kuitenkaan merkitse aikaisemman työnantajan vuosilomalain mukaisten velvoitteiden siirtymistä uuden työnantajan vastattaviksi. Jollei uusi työnantaja ole ottanut vastattavakseen aikaisemmalle työnantajalle kuuluneiden, puheena olevien velvoitteiden täyttämisestä eikä työsopimuslain 7 §:n 2 ja 3 momentin säännöksistä muuta johdu, työntekijällä on oikeus saada uudelta työnantajaltaan vuosilomaa ja vuosilomakorvausta vain niiden kuukausien työssäolon perusteella, joina työsuhde tähän työnantajaan on jatkunut.

Työsopimuslain 7 §:n 2 momentin mukaan työnantajan liikettä luovutettaessa siirtyvät hänen oikeutensa ja velvollisuutensa välittömästi liikkeen uudelle omistajalle. Työsopimuslain 7 §:n 3 momentin mukaan liikkeen luovutusta koskevia säännöksiä on vastaavasti sovellettava vuokralleantoon. Liikkeen luovutustapauksessa uusi työnantaja on siten velvollinen antamaan vuosilomaa ja lomakorvausta myös siltä osin kuin työntekijä on ansainnut lomaa aikaisemman työnantajan palveluksessa.

Työsopimuslain mainittuja säännöksiä ei voitu soveltaa nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen. Lomalähde Oy ei ollut luovuttanut eikä vuokrannut liikettään Pohjanlinna Oy:lle, vaan viimeksi mainittu yhtiö oli jatkanut hotellija ravintolaliikettä samoissa vuokratiloissa, joissa vastaavaa toimintaa oli Lomalähde Oy:n toimesta aikaisemmin harjoitettu.

C ei ollut väittänytkään, että Pohjanlinna Oy olisi sopimuksin ottanut vastattavakseen Lomalähde Oy:n vuosilomista johtuvien velvollisuuksien täyttämisestä. Pohjanlinna Oy oli näyttänyt suorittaneensa C:lle vuosilomakorvauksen siltä ajalta, jonka hän oli ollut yhtiön palveluksessa.

Pohjanlinna Oy ei näin ollen ollut velvollinen maksamaan C:lle tämän vaatimia lomakorvauksia. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen kokonaisuudessaan.

Turun hovioikeuden tuomio 18.7.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C oli saattanut jutun, on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

C:lle on myönnetty valituslupa 16.10.1986. Pohjanlinna Oy on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

C on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista sekä kanteensa hyväksymistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Vuosilomalain 3 §:n 1 momentin mukaan, sellaisena kuin tuo lainkohta oli 2.3.1979 annetussa laissa, työntekijällä, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytyksettä jatkunut vähintään kolme vuotta, on oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Lain 6 §:n 1 momentin mukaan työsuhteen ei katsota keskeytyneen yrityksen omistajan tai haltijan vaihtumisen johdosta. Loma on lain 4 §:n 1 momentin mukaan yleensä annettava lomakautena eli toukokuun 2 ja syyskuun 30 päivän välisenä aikana. Lain 7 §:n mukaan työntekijällä on oikeus saada palkkansa myös vuosiloman ajalta ja 8 §:n 1 momentin mukaan lomapalkka on maksettava ennen loman alkamista.

Selostetuista säännöksistä ilmenee, että työntekijän oikeus vuosilomaan säilyy muuttumattomana, vaikka yrityksen omistaja tai haltija vaihtuu työsuhteen aikana. Säännöksistä myös seuraa, että työntekijällä on oikeus saada uudelta työnantajaltaan lain 3 §:n mukainen loma ennen sen alkamista maksettavine vuosilomapalkkoineen niidenkin lomanmääräytymiskuukausien perusteella, jotka hän on ollut vanhan työnantajan palveluksessa, jos loma annetaan vasta työnantajan vaihduttua, mutta työsuhteen vielä kestäessä.

Näillä perusteilla ja kun jutussa on riidatonta, että C siihen mennessä, kun hänen työsuhteensa Pohjanlinna Oy:hyn päättyi, ei ollut lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1983-31.3.1984 saanut lomaa enempää kuin kaksi arkipäivää eikä puuttuvalta ajalta lomakorvausta, Pohjanlinna Oy on velvollinen maksamaan C:lle kanteessa vaaditun vuosilomakorvauksen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. Pohjanlinna Oy velvoitetaan suorittamaan C:lle vuosilomakorvauksena ajalta 1.4.1983-31.3.1984 yhteensä 6.496 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.12.1984 lukien.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan C ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi C saa pitää vahinkonaan myös hänellä Korkeimmassa oikeudessa olleet kulut.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Grönqvist, Riihelä, af Hällström ja Rintala

---

[SV]

En arbetstagare hade sedan år 1978 varit anställd hos aktiebolaget A som köksmästare på ett semesterhotell tills A upphörde med sin affärsverksamhet 29.2.1984. Aktiebolaget B fortsatte affärsverksamheten i hotellet från och med 1.3.1984, varvid arbetstagaren gick över i B:s tjänst och fortsatte arbetet såsom köksmästare till och med 31.12.1984 då hans arbetsförhållande upphörde.

Med stöd av 6 § 1 mom. och 10 § 1 mom. semesterlagen ansågs aktiebolaget B skyldigt att betala semesterersättning till arbetstagaren för alla de månader under kvalifikationsåret 1.4.1983-31.3.1984 för vilka han inte hade fått semester eller semesterersättning, och alltså även för den kvalifikationstid som han hade varit i aktiebolaget A:s tjänst.

SemesterL 6 § 1 mom

SemesterL 10 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret