Supreme Court dismisses appeal; loss and owner's extra work justify termination without severance.
Finnland (FI)
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court of Finland dismissed the company's appeal against a lower court order requiring severance pay. The company argued that its owner's increased personal work effort did not constitute a valid reason for termination, but the court found that the business's losses and small size created a particularly strong reason to dismiss the employee. Consequently, the court upheld the lower court's decision to award severance and rejected the company's claim for reimbursement of legal costs.
Legislator-Regeste
KI-generiertLaki työsopimuksen purkamisesta 37 § 2 momentti; When a business is loss-making and small, the employer's personal involvement in operations creates a particularly strong reason for termination without severance pay.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Ään.
Kahvilaliikettä pitäneen kommandiittiyhtiön toiminta oli ollut tappiollista. Kahvilan vastaavana hoitajana toiminut kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies oli ryhtynyt lisäämään omaa työpanostaan vähentäen siten ulkopuolisen työvoiman tarvetta. Toiminnan tappiollisuuden ja yrityksen koon huomioon ottaen yrityksellä oli ollut erityisen painava syy kahvilaemäntänä toimineen työntekijän työsopimuksen irtisanomiseen.
TSL 37 § 2 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Mikkelin raastuvanoikeuden päätös 23.9.1985
Sen sijaan raastuvanoikeus on katsonut, ettei yhtiö ollut näyttänyt työmäärän kahviossa oleellisesti vähentyneen ja, huomioonottaen yhtiön liikevaihdon ja maksettujen palkkojen määrän, yhtiön taloudellisten tekijöiden tai muidenkaan yhtiön esittämien syiden perustaneen erityisen painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen, kun A ei ollut nimenomaisesti kieltäytynyt hänen työnsä uudelleen järjestelystä.
Tämän vuoksi ja kun A oli 4.1.1985 lukien työskennellyt 31.5.1986 päättyväksi ilmoitetussa määräaikaisessa työsuhteessa ravintolatyöntekijänä 3.481 markan kuukausipalkalla, raastuvanoikeus on, katsoen että asiaan oli työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 2 §:n 1 momentin 2) kohdan nojalla sovellettava sanottua lakia, velvoittanut yhtiön maksamaan A:lle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta kolmen kuukauden palkkaa vastaavat 13.518 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä 15.4.1985 lukien.
Yhtiö on vielä velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 8.000 markalla edellä mainittuine korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 19.3.1987
Hovioikeus on yhtiön valituksen johdosta todennut, että yhtiön tultua 1.5.1982 kahvilaliikkeen omistajaksi A oli siirtynyt aikaisemman omistajan palveluksesta yhtiön palvelukseen. A oli työskennellyt kahvilanemäntänä ja ollut muiden kahvilan työntekijöiden esimies. Hänen työhönsä oli kuulunut ainakin työvuorolistojen laatiminen sekä tavaroiden tilaaminen ja hinnoittelu. Yhtiön toiminta oli ollut tappiollista ja kahvilan osalta oli tapahtunut työn vähentymistä, jota ei voitu pitää tilapäisenä. A:lle kuuluneiden työtehtävien ei ollut kuitenkaan näytetty vähentyneen. A:n työsuhteen päätyttyä näitä tehtäviä oli ryhtynyt suorittamaan yhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen puoliso, jonka työmäärän oli selvitetty A:n työsuhteen päättymisen jälkeen lisääntyneen. Tämän vuoksi yhtiöllä ei ollut ollut erityisen painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen.
Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta ja velvoittanut yhtiön maksamaan A:lle korvaukseksi hänen kappaleestaan hovioikeuden tuomiota menevä leimavero 308 markkaa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Jaakko Vahvaselkä Kommandiittiyhtiölle on myönnetty valituslupa 11.6.1987. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.
Yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä katsoen, ettei yrityksen osaomistajan paneutuminen tappiollisessa taloudellisessa tilanteessa oman yrityksen työtehtäviin ollut sellaista virheellistä menettelyä, joka oikeuttaisi työntekijän saamaan korvausta irtisanomisesta.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Kahvilaliikettä pitäneen kommandiittiyhtiön toiminta on kysymyksessä olevana aikana ollut tappiollista. Kahvilaliikkeen vastaavana hoitajana toiminut kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies on tällöin ryhtynyt lisäämään työpanostaan tavalla, joka on vähentänyt ulkopuolisen työvoiman tarvetta. Toiminnan tappiollisuuden ja yrityksen koon huomioon ottaen yrityksellä on ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy kahvilaemäntänä toimineen A:n työsopimuksen irtisanomiseen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään kokonaisuudessaan. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaisesti yhtiö ei saa korvausta kuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi yhtiö saa pitää vahinkonaan sillä täällä olleet kulut.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos af Hällström: Katson, ettei ole esitetty syytä hovioikeuden tuomion muuttamiseen, jonka jätän pysyväksi. Velvoitan kommandiittiyhtiön korvaamaan A:n kulut vastauksen antamisesta 1.000 markalla.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Mörä, Hiltunen ja af Hällström (eri mieltä)
---
[SV]
Omröstn.
Ett kommanditbolags kaf‚rörelse hade varit förlustbringande. Kommanditbolagets tysta bolagsman, som var ansvarig föreståndare för kaf‚et, hade börjat öka sin egen arbetsinsats och därigenom minskat behovet av utomstående arbetskraft. Med beaktande av företagets omfattning och att verksamheten hade gått med förlust hade företaget haft särskilt vägande skäl att säga upp arbetsavtalet för den arbetstagare som hade tjänstgjort som kaf‚värdinna.
L om arbetsavtal 37 § 2 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret