Supreme Court dismisses heir's claim that a father's gift to a minor was invalid due to lack of guardian.

Isä oli omilla varoillaan ostanut alaikäiselle lapselleen A:lle tilan. A:lle ei ollut määrätty uskottua miestä. Isän kuoltua A:n kanssaperillinen B vaati, että lahjoitus todettaisiin pätemättömäksi ja että vahvistettaisiin tilan kuuluvan kuolinpesälle. Kanne hylättiin,

- koska isällä ei ollut ollut oikeutta tilaan eikä sen ostamiseen käytettyihin varoihin vetoamalla siihen, ettei A:ta ollut edustanut uskottu mies, ja

Vrt.

KKO:1979-II-131

,

KKO:1982-II-45

ja

KKO:1985-II-18

- koska B:llä perillisenä ei ollut parempaa oikeutta kuin hänen isällään oli ollut.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Ylöjärven kihlakunnanoikeudessa

Kihlakunnanoikeuden päätös 4.12.1984

A:n vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus, jossa asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan ja jossa on kuultu myös muita C:n oikeudenomistajia, on katsonut käyneen selville, että C oli 11.11.1961 vahvistetulla kauppakirjalla ostanut silloin alaikäisen poikansa A:n holhoojana tämän puolesta ja tämän nimiin puheena olevan XY:n tilan RN:o 5:69 X:ltä ja Y:ltä 1.600.000 vanhan markan kauppahinnasta ja maksanut kauppahinnan omilla varoillaan. C:n oli katsottava, suorittaessaan A:n puolesta omilla varoillaan mainitun kauppahinnan myyjille, antaneen A:lle kauppahintaa vastaavan rahalahjan. A:lle ei ollut määrätty uskottua miestä tai muuta laillista edustajaa ottamaan hänen puolesta vastaan mainittua rahalahjoitusta. Täysi-ikäiseksi tultuaan A:n oli katsottava hyväksyneen isältään kaupan yhteydessä saamansa kauppahintaa vastaavan rahalahjoituksen.

Sen vuoksi ja ottaen vielä huomioon, että 11.11.1961 vahvistetussa kiinteistönkaupassa oli ostajaa A:ta edustanut laillisesti hänen holhoojansa C ja XY:n tilan oli siten katsottava tulleen laillisesti A:n omistukseen sekä ettei ollut näytetty perustetta, jolla C:n A:lle tekemää ja tämän hyväksymää kauppahintaa vastaavaa rahalahjoitusta olisi tällä hetkellä pidettävä pätemättömänä, kihlakunnanoikeus on hylännyt B:n kanteen ja velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 14.000 markkaa.

Turun hovioikeuden tuomio 31.1.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on pääasian osalta jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Koska asia oli kuitenkin ollut oikeudellisesti epätietoinen niin, että B:lläkin oli ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, hovioikeus on hylännyt A:n vaatimuksen saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kihlakunnanoikeudessa ja vapauttanut B:n suorittamasta A:lle kihlakunnanoikeudessa niistä tuomittua korvausta 14.000 markkaa. Kun kihlakunnanoikeuden päätöstä ei pääasian osalta muutettu, hovioikeus on hylännyt B:n vaatimuksen saada korvausta kuluistaan hovioikeudessa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 16.4.1986. B on vaatinut kanteensa hyväksymistä. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

C on ostanut kysymyksessä olevan XY:n tilan poikansa A:n holhoojana tämän nimiin. Hänen on katsottava tarkoittaneen, että tila tuli A:n omaksi lahjana isältään. C:llä ei ole ollut oikeutta tilaan sillä B:n esittämällä perusteella, ettei A:ta ollut edustanut uskottu mies, eikä C:llä myöskään ole ollut oikeutta tällä perusteella vaatia kiinteistöstä maksamaansa kauppahintaa A:lta. C:n perillisellä ei ole parempaa oikeutta kuin C:llä oli.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi hänelle vastauksen antamisesta täällä aiheutuneista kuluista 1.500 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Salervo, Jalanko, Takala, Nikkarinen, Riihelä, Hiltunen, Lindholm, Haarmann, Tulenheimo-Takki ja Paasikoski

---

[SV]

En far hade med egna medel köpt en lägenhet åt sitt minderåriga barn A. Det hade inte förordnats god man för A. Sedan fadern hade avlidit yrkade A:s medarvinge B, att gåvan skulle förklaras ogiltig och att det skulle fastställas att lägenheten hörde till dödsboet. Käromålet förkastades,

- då fadern inte hade haft rätt vare sig till lägenheten eller till de medel för vilka den hade köpts med åberopande av att A inte hade varit företrädd av god man, och

Jfr KKO:1979-II-131,

KKO:1982-II-45

och

KKO:1985-II-18

- då B i sin egenskap av arvinge inte hade bättre rätt än vad fadern hade haft.

(Förstärkt avdelning)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret