Supreme Court dismisses compensation claims for road improvements made after the 1921 state takeover and 1965 upgrades. The court rules that the road improvement authority's power is limited to the current proceeding. Compensation for pre-existing improvements or later upgrades is excluded from the authority's jurisdiction.
Finnland (FI)
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court of Finland dismissed compensation claims regarding road improvements made after the 1921 state takeover and subsequent 1965 upgrades. The lower courts had initially denied compensation for parking space losses and areas needed for widening the road from 8 to 12 meters, citing the 1921 transfer of the road to state maintenance. The Supreme Court held that the road improvement authority's power to determine compensation is strictly limited to the specific proceeding currently underway, excluding matters arising from historical changes or future improvements.
Legislator-Regeste
KI-generiertYleisistä teistä annetun lain 37 §; Toimitusmiesten ja maaoikeuden valta päättää korvauksista rajoittuu kulloinkin vireillä olevaan toimitukseen, jolloin korvausvaatimuksia, jotka johtuivat tien ottamisesta valtion hoidettavaksi vuonna 1921 tai sen vuonna 1965 tapahtuneesta parantamisesta, ei voi tutkia.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Yleisistä teistä annetun lain 37 §:n mukaisessa tietoimituksessa ei voitu määrätä korvausta toimitukseen kuulumattomista, aikaisemmin suoritetuista tienparannustoimenpiteistä.
TieL 37 §
ASIAN KÄSITTELY TOIMITUKSESSA JA MAAOIKEUDESSA
Tie- ja vesirakennushallitus oli 28.4.1980 vahvistanut Jalasjärven-Kalakosken maantien n:o 692 parannussuunnitelman ja antanut 13.2.1981 vastaavan tiepäätöksen. Hanketta varten tarvittavat tiealueet oli 17.8.1981 otettu tienpitäjän haltuun. Vaasan lääninhallitus oli 22.4.1981 tieja vesirakennuslaitoksen Vaasan piirin piirikonttorin anomuksesta määrännyt pidettäväksi yleisistä teistä annetun lain 37 §:ssä säädetyn tietoimituksen.
Toimitusmiesten ratkaisu
Vaasan maaoikeuden päätös 7.1.1986
Kuultuaan asianomaisia ja toimitettuaan katselmuksen maaoikeus totesi, että 11.10.1918 annetun tielain astuessa voimaan 1.1.1921 oli Vaasan-Parkanon maantie siirtynyt valtion ylläpidettäväksi sen aikaisessa leveydessään, jona voitiin pitää 8 metriä, kuten toimituksessa oli tapahtunut. Valtioneuvosto oli 1.6.1926 julistanut Jalasjärven kirkolta Kalakoskelle johtavan tien maantieksi. Tie oli sittemmin 7.8.1931 ja 16.11.1931 suoritettujen katselmusten jälkeen maaherran päätöksellä 26.1.1932 otettu valtion haltuun kaikkine laitteineen 12 metrin levyisenä.
Edellä olevilla perusteilla ja viitaten teiden tekemisestä ja kunnossapidosta maalla 11.10.1918 annetun lain 56 §:ään, 3.5.1927 annetun tielain 18 ja 19 §:ään, 11.11.1927 annetun tieasetuksen 17 §:ään, 21.5.1954 yleisistä teistä annetun lain 61 §:n 2 momenttiin ja 62 §:ään sekä rakennuslain 103 §:n 1 momenttiin ja 105 §:ään maaoikeus poisti tiloille Lammila RN:o 8:89, Säästö RN:o 8:248, Toimela RN:o 8:332, Jalava RN:o 8:417 ja Viima RN:o 8:475 pysäköintipaikkojen menetyksestä määrätyt korvaukset sekä ne korvaukset, jotka oli määrätty suoritettavaksi vuoden 1965 parantamiseen ja päällystykseen tarvittavien alueiden osalta samoin kuin Kalakosken vanhan maantien osalta aina 12 metrin leveyteen saakka. Muilta osin maaoikeus pysytti toimitusmiesten ratkaisun. Maaoikeus palautti asian toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi päätöksessään määräämiensä muutosten suorittamiseksi.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myötäpuolineen sekä B:n oikeudenomistajille myötäpuolineen on 5.9.1986 myönnetty valituslupa muutoin kuin pysäköintipaikkojen menetyksestä vaadittujen korvausten osalta. Muilta osin kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä. Tieja vesirakennushallitus on antanut pyydetyn vastauksen.
A myötäpuolineen ovat vaatineet maaoikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä toimitusmiesten ratkaisun varaan kuitenkin siten muutettuna, että Kalakosken vanhan maantien leveys 8 metrin sijasta määrätään 12 metriksi. B:n oikeudenomistajat myötäpuolineen ovat vaatineet maaoikeuden päätöksen kumoamista ja toimitusmiesten ratkaisun pysyttämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan maaoikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Valituslupaa koskeva hakemus
Siltä osin kuin kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä valituslupaa ei myönnetä. Maaoikeuden päätös jää siis tältä osin pysyväksi.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Toimitusmiesten valta päättää korvauksista rajoittuu kulloinkin vireillä olevaan toimitukseen. Toimitusmiesten ja maaoikeuden ei sen vuoksi olisi tullut tutkia niitä korvausvaatimuksia, jotka johtuivat kysymyksessä olevan maantien ottamisesta valtion hoidettavaksi vuonna 1921 tai sen vuonna 1965 tapahtuneesta parantamisesta.
Tuomiolauselma
Korkein oikeus poistaa toimitusmiesten ja maaoikeuden antamat lausunnot korvausvaatimuksista siltä osin kuin ne koskevat tien levennyksiä vuoden 1921 alun jälkeen 8 metristä 12 metriin ja vuonna 1965 parannuksiin tarvittuja alueita ja jättää tältä osin vaatimukset tutkimatta.
Toimitus palautuu, kuten maaoikeus on määrännyt, toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi. Uudessa käsittelyssä on otettava huomioon täällä ja maaoikeudessa tehdyt muutokset.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Nikkarinen, Riihelä, Lehtonen, Lindholm ja Rintala
---
[SV]
Vid en vägförrättning enligt 37 § lagen om allmänna vägar kunde inte bestämmas ersättning för sådana vägförbättringar som hade vidtagits tidigare och som inte omfattades av förrättningen.
VägL 37 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret