Supreme Court allows partial claim for loss of support where father was not legally obligated to pay child's maintenance.
Finnland (FI)
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court of Finland partially overturned the lower court's dismissal of a claim for loss of support following the death of a mentally disabled son. The son argued he was entitled to maintenance from his deceased mother, who had been his sole caregiver, but the lower courts initially rejected the claim because she was not legally obligated to support him. The Supreme Court ruled that while the mother had no legal duty to pay, the son was still entitled to compensation for the loss of her actual care and support under the Traffic Insurance Act.
Legislator-Regeste
KI-generiertLiikennevakuutuslain 6 § 1 mom; Vahingonkorvauslain 5 luku 4 §: Compensation for loss of support is granted when the deceased was a de facto supporter, even absent a legal obligation to pay maintenance.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
A:n täysi-ikäinen älyllisesti heikkolahjainen ja mielenterveyden häiriöiden vuoksi eläkkeellä oleva poika B oli koko ikänsä asunut yhdessä äitinsä A:n kanssa, jonka läsnäolosta ja huollosta hän oli ollut riippuvainen.
A:n kuoltua liikenneonnettomuudessa B vaati siihen syylliseltä korvausta tarpeellista elatusta vaille jäämisestä. Koska A ei kuollessaan ollut elatusvelvollinen B:hen nähden, vaatimus hylättiin.
LiikVakL 6 § 1 mom
VahL 5 luku 4 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Helsingin raastuvanoikeuden päätös 26.2.1985
Kuultuaan myös C:tä asianomistajana ja asianomistajalle D:lle määrättyä uskottua miestä sekä liikennevakuutuslain 13 §:n nojalla kuultavaksi kutsuttua liikennevahingosta vastuussa olevaa Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansaa raastuvanoikeus on, katsottuaan selvitetyksi, että E oli syyllistynyt siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta, ja tuomitessaan sen vuoksi E:n rangaistukseen yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta sekä velvoittaessaan E:n korvaamaan valtiolle osan sen varoista jutussa maksetuista todistelukustannuksista osan niistä jäädessä valtion vahingoksi ja suorittamaan C:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista, hylännyt B:n korvausvaatimuksen, koska A ei ollut ollut elatusvelvollinen täysi-ikäiseen työkyvyttömyyseläkkeellä olevaan poikaansa B:hen nähden eikä ollut näytetty muutakaan laillista perustetta korvausvaatimuksen tueksi.
Helsingin hovioikeuden päätös 9.12.1986
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
E:lle ja vakuutusyhtiölle on myönnetty valituslupa 3.3.1987. Korkeimman oikeuden pyydettyä B:ltä vastauksen muutoksenhakemukseen hän on yhdessä C:n kanssa antanut pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
KÄSITTELYRATKAISU
C:n osalta annettu vastaus jätetään huomiotta, koska häneltä ei ole pyydetty vastausta.
PÄÄASIA
Perustelu
Liikennevakuutuslain 6 §:n 1 momentin mukaan korvaus tarpeellista elatusta vaille jäämisestä liikennevahingossa sattuneen kuoleman johdosta määrätään noudattaen vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:n säännöstä. Sen mukaan korvausta voidaan tuomita vain silloin, jos korvauksen vaatija on ollut oikeutettu saamaan elatusta tai elatusapua surmansa saaneelta ja tämä siten on ollut elatusvelvollinen korvauksen vaatijaan nähden. Tämä lain sanamuodosta ilmenevä periaate voidaan todeta myös voimassa olevan vahingonkorvauslain eduskuntakäsittelyn asiakirjoista, joihin sisältyvässä lakivaliokunnan mietinnössä lausutaan muun muassa olevan ilmeinen tarve tuomita korvausta ainakin joissakin tapauksissa myös tosiasiallisen elättäjän kuoleman johdosta. Koska tällaisessa tapauksessa korvattava vahinko on ollut tutkittavana komiteassa, lakivaliokunta ei ole tehnyt muutosta ehdotettuun vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:n säännökseen, joka on tullut laiksi ehdotetussa muodossaan.
B:llä ei siten raastuvanoikeuden päätöksessä mainitusta syystä ole oikeutta saada korvausta elatuksen vähentymisestä A:n jälkeen.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan elatusapua koskevalta osalta ja E vapautetaan suorittamasta elatusapua B:lle sekä korvaamasta valtiolle sen varoista maksettuja todistelukustannuksia 49 markkaa 20 penniä ja avustajanpalkkioita raastuvanoikeudessa 4.190 markkaa ja hovioikeudessa 700 markkaa. Koska raastuvanoikeus ja hovioikeus ovat eri tavoin arvioineet jutun pääasiakysymystä, E ja vakuutusyhtiö eivät saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa. Asian laadun vuoksi E:n ja vakuutusyhtiön on itse vastattava kuluistaan Korkeimmassa oikeudessa.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Nikkarinen, Riihelä, Lehtonen ja Lindholm
---
[SV]
A:s myndiga son B, som var klent begåvad och pensionerad på grund av mentala störningar, hade hela sitt liv bott tillsammans med A och varit beroende av hennes närvaro och omvårdnad.
Sedan A hade omkommit vid en trafikolycka yrkade B av den som var skyldig till olyckan ersättning för att han blivit utan erforderligt underhåll. Då A vid sin död inte hade varit underhållsskyldig i förhållande till B, förkastades yrkandet.
TrafikförsäkringsL 6 § 1 mom
SkadeståndsL 5 kap 4 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret