Supreme Court reverses custody to father despite mother's deathbed wish for sister to take children.

Ään.

Puolisot oli tuomittu asumuseroon 26.1.1984, jolloin heidän alaikäisten lastensa huoltajaksi oli puolisoiden sopimuksen mukaan määrätty lasten äiti. Avioerotuomiossa määräystä ei muutettu. Äiti kuoli 26.7.1986. Hän oli kuolemaansa edeltäneenä päivänä eli 25.7.1986 allekirjoittanut asiakirjan, jonka mukaan hän toivoi, että hänen lastensa huoltajaksi määrättäisiin hänen kuolemansa jälkeen hänen sisarensa. Äidin kuoleman jälkeen pyysivät sekä lasten isä että äidin sisar määräämistään lasten huoltajaksi. Molemmat todettiin sopiviksi huoltajiksi. Lasten tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi katsottiin tulevan parhaiten turvatuksi, kun heidän huoltonsa uskottiin heidän isälleen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hakemukset Pudasjärven kihlakunnanoikeudessa

Hannu N on kertonut, että hänen entinen vaimonsa Lea M, entinen N, oli kuollut 26.7.1986. Puolisot oli tuomittu asumuseroon 26.1.1984 ja heidän alaikäiset lapsensa Johanna, syntynyt 3.8.1981, ja Anssi, syntynyt 5.11.1982, olivat puolisoiden yhteisestä sopimuksesta jääneet äitinsä Lea M:n huoltoon. Hannu N:lle oli myönnetty oikeus tavata lapsiaan ja yhteydenpito lapsiin oli ollut jatkuvaa. Jo ennen äitinsä Lea M:n kuolemaa olivat lapset tulleet Hannu N:n hoidettavaksi ja he olivat olleet Hannu N:n luona äitinsä kuoleman jälkeen. Hannu N oli hankkinut lapsille nykyisen perheensä päivittäisen työssäolon ajaksi päivähoitopaikan ja ryhtynyt muihinkin lasten huoltamisen edellyttämiin toimenpiteisiin. Edellä olevan perusteella Hannu N on pyytänyt, että hänen alaikäiset lapsensa Johanna ja Anssi M, entinen N, määrättäisiin hänen huoltoonsa ja holhoukseensa.

A on kertonut, että hänen sisarensa Lea M oli ennen kuolemaansa esittänyt toivomuksen, että hänen kuolemansa jälkeen A ottaisi tämän alaikäiset lapset huoltoonsa. Lea M:n ja Hannu N:n asumuseron ja avioeron jälkeen lapset olivat asuneet Pudasjärvellä äitinsä kanssa. Lea M oli ollut vuorotyössä, jonka johdosta lapset olivat sangen usein viettäneet aikaansa A:n luona. Myös Lea M:n sairauden aikana lapset olivat olleet A:n luona silloin, kun Lea M oli joutunut olemaan sairaalahoidossa. A:n koti oli lapsille tuttu ympäristö ja he olivat kiintyneet A:han. Edellä olevan johdosta A on pyytänyt, että Johanna ja Anssi M:n huolto uskotaan hänelle.

Kihlakunnanoikeuden päätös 25.9.1986

Kihlakunnanoikeus on tutkittuaan hakemukset katsonut selvitetyksi, että kihlakunnanoikeus oli 26.1.1984 tuomitessaan Hannu ja Lea N:n, sittemmin M:n, asumuseroon uskonut heidän alaikäisten lastensa Johannan ja Anssin huollon Lea N:lle. Kihlakunnanoikeus ei ollut 28.3.1985 tuomitessaan Hannu ja Lea N:n avioeroon muuttanut lasten huollosta antamaansa päätöstä.

Lea M oli kuollut 26.7.1986, jolloin Johanna ja Anssi M olivat jääneet vaille huoltajaa. Lea M oli 25.7.1986 allekirjoittanut asiakirjan, jonka mukaan hän oli ilmoittanut haluavansa, että hänen kuolemansa jälkeen hänen sisarensa A määrätään Johanna ja Anssi M:n huoltajaksi ja holhoojaksi, koska lapset olivat hänen sairautensa aikana olleet A:n hoidossa ja lasten ja A:n välit olivat lämpimät ja luottamukselliset.

Kempeleen kunnan sosiaalilautakunta on esittänyt, että Hannu N määrätään lastensa Johanna ja Anssi M:n huoltajaksi. Pudasjärven kunnan sosiaalilautakunta puolestaan on esittänyt, että lasten täti A määrätään heidän huoltajakseen.

Kihlakunnanoikeus on edelleen katsonut, että sekä A että Hannu N kykenevät molemmat riittävästi turvaamaan Johanna ja Anssi M:n tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin lasten yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaan.

Kihlakunnanoikeus on Pudasjärven kunnan sosiaalilautakunnan lausuntoon tukeutuen katsonut, että lasten etu parhaiten tulee turvatuksi uskomalla heidän huoltonsa A:lle. Tästä syystä kihlakunnanoikeus on uskonut Johanna ja Anssi M:n huollon heidän tädilleen A:lle ja oikeuttanut Hannu N:n tapaamaan ja pitämään lapsiaan luonaan, elleivät asianosaiset toisin sovi, kunkin kalenterikuukauden 1. ja 3. viikonloppuna perjantai-illasta kello 18.00 sunnuntai-iltaan kello 19.00 sekä kaksi viikkoa kesäisin 1.6.-15.8. välisenä aikana.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 31.3.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Hannu N on valittamalla saattanut jutun, on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSSA

Hannu N:lle on myönnetty valituslupa 6.8.1987. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

Hannu N on vaatinut alaikäisten lastensa Johanna ja Anssi M:n huollon uskomista hänelle lasten isänä. Hannu N on valitusluvan pyytämiselle säädetyn määräajan jälkeen 25.9.1987 toimittanut Korkeimmalle oikeudelle lisäkirjelmän.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Koskei ole olemassa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:ssä tarkoitettuja erityisiä syitä, Korkein oikeus ei ota huomioon Hannu N:n tänne myöhään toimittamaa kirjoitusta.

Perustelut

Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:ssä korostetaan lisäksi huollon tarkoituksena olevan turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet lapsen ja erityisesti hänen vanhempiensa välillä. Lapsen huoltoa koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti.

Hannu N:n ja hänen alaikäisten lastensa Johanna ja Anssi M:n välinen suhde on esitetyn selvityksen perusteella säilynyt hyvänä lasten vanhempien välisestä avioerosta huolimatta. Kihlakunnanoikeus on päätöksessään pitänyt sekä A:n että Hannu N:n kykyä suoriutua huoltajantehtävästään riittävänä. Johanna ja Anssi M:n tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä heidän suhteensa isäänsä tulevat heidän etunsa mukaisesti parhaiten turvatuiksi heidän isänsä Hannu N:n toimiessa heidän huoltajanaan.

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 2 §:n mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Koska A ei ole Johanna ja Anssi M:n äiti, ei hänelle voida lakiin perustuen vahvistaa oikeutta tavata sanottuja lapsia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. Johanna ja Anssi M:n huolto uskotaan heidän isälleen Hannu N:lle. A:n vaatimus tapaamisoikeuden vahvistamisesta hylätään.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Hiltunen: Kihlakunnanoikeus on tuomitessaan Hannu ja Lea N:n puolisot 26.1.1984 asumuseroon uskonut alaikäisten lasten Johanna ja Anssi N:n huollon lasten äidille. Tuomitessaan puolisot avioeroon 28.3.1985 kihlakunnanoikeus ei ole muuttanut asumuseropäätöksen yhteydessä tekemäänsä päätöstä lasten huollosta. Avioeron jälkeen Lea N ilmoitettuaan ottavansa käyttöön entisen sukunimensä M on hakemusteitse muuttanut myös lastensa sukunimen entiseksi sukunimekseen. Lea M:n sairauden aikana ja muulloinkin hänen lapsensa ovat olleet useaan otteeseen hänen sisarensa A:n hoidettavina. Lea M on 25.7.1986 allekirjoittanut asiakirjan, jossa hän ilmoitti haluavansa, että hänen kuolemansa jälkeen hänen lastensa huoltajaksi määrätään hänen sisarensa A. Lea M on sitten kuollut seuraavana päivänä eli 26.7.1986.

Edellä esitetyn perusteella katson, ettei nykytilanteessa ole lasten edun mukaista katkaista lasten ja A:n perheen välistä pitkäaikaista ja kiinteätä ihmissuhdetta. Hannu N:n yhteys isänä lapsiinsa on toteutettavissa riittävän usein tapahtuvilla tapaamisilla, joita A:n taholta ei ole edes pyritty estämään. Näillä perusteilla päädyn siihen, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Oikeusneuvos Ailio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Hiltunen.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio (eri mieltä), Takala, Nikkarinen, Hiltunen (eri mieltä) ja Haarmann

---

[SV]

Omröstn.

Makarna hade dömts till hemskillnad 26.1.1984 och till vårdnadshavare för deras minderåriga barn hade därvid enligt avtal makarna emellan förordnats modern. I äktenskapsskillnadsdomen ändrades inte detta förordnande. Modern avled 26.7.1986. Hon hade dagen före sin död, dvs. 25.7.1986, undertecknat en handling enligt vilken hon önskade, att hennes syster skulle förordnas till vårdnadshavare för barnen efter hennes frånfälle. Efter hennes död anhöll såväl barnens far som moderns syster om att bli förordnade till vårdnadshavare för barnen. Båda konstaterades vara lämpliga som vårdnadshavare. Barnens balanserade utveckling och välfärd ansågs bli bäst tryggade då vårdnaden om barnen anförtroddes fadern.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret