Supreme Court upholds liability for neighbors' well contamination caused by dangerous blasting work on private property.

Ks.

KKO:1988:35

A:n omakotitalon rakentamisen yhteydessä oli kaivettu kaivo ja suoritettu sitä varten räjäytystöitä. Näitä töitä pidettiin vaarallisena toimintana. A ei ollut väittänytkään, että räjäytystyöt suorittanut panostaja tällöin olisi toiminut itsenäisenä yrittäjänä. A oli työn teettäjänä tuottamuksestaan riippumatta vastuussa vahingosta, joka oli aiheutunut siitä, että naapurikiinteistöllä olevan kaivon vesi oli räjäytystöiden johdosta huonontunut.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Länsi-Suomen vesioikeudessa

1) kaivon puhdistamisesta

900 mk

2) jo aiheutuneista työkustannuksista

2.080 "

3) magneettikiertovesipumpun hankinnasta

650 mk ja sen arvioiduista asennus-

kustannuksista 150 mk eli yhteensä

800 "

4) lattialämmitysputkiston

puhdistamisesta sekä

250 "

5) talousveden tuomisesta muualta 14

kuukauden ajalta kaksi kertaa viikossa

50 mk kerralta eli yhteensä

5.600 "

Vastineet

C:n ja D:n puolisot ovat A:n ja B:n puolisoiden vastineen johdosta lausuneet, ettei heidän porakaivonsa vesi ollut ollut ennen puheena olevaa räjäytystyötä huononmakuista tai -hajuista. Olennaista tässä räjäytystyössä oli se, että pienestäkin panoksesta syntyi huomattavia paineita, jotka panoksen oltua peitettynä purkautuivat ensisijaisesti sivusuuntiin maaperän ollessa rikkonaista vaakatasossa. Näin paine oli työntänyt kallion raoissa ollutta irtonaista kivi- ja maa-ainesta edellään, muun muassa C:n ja D:n porakaivon porausreikään.

A:n ja B:n puolisot ovat C:n ja D:n puolisoiden vastineen johdosta antamassaan uudessa vastineessa esittäneet muun ohella seuraavaa:

a) C:n ja D:n kaivosta oli otettu ensimmäinen vesinäyte viisi vuotta ennen A:n ja B:n kaivon tekemistä ja seuraava näyte muutama päivä tämän kaivonteon jälkeen. Vesinäytteiden tuloksia vertailemalla ei siten voitu tehdä päätelmiä puheena olevan räjäytystyön vaikutuksista.

b) C:n ja D:n kaivosta vuonna 1983 otettujen vesinäytteiden tulokset osoittivat, että maaperässä oli sellaisia aineita, joilla oli taipumusta jatkuvasti liikkua ilman ulkopuolista ärsykettä.

c) A ja B olivat rakentaneet kaivonsa rakennuslupaehtojen edellyttämällä tavalla ja noudattaneet tässä työssä erityistä varovaisuutta.

Vesioikeuden suullinen käsittely

C:n ja D:n puolisot ovat suullisessa käsittelyssä muun muassa kuulustuttaneet eräitä todistajia.

A:n ja B:n puolisot ovat suullisessa käsittelyssä kuulustuttaneet todistajina, paitsi eräitä muita henkilöitä, heidän kaivonsa tekemiseen liittyneet räjäytystyöt suorittanutta panostajaa ja heidän omakotitalotyömaansa valvojana toiminutta insinööriä.

Suullisen käsittelyn yhteydessä vesioikeus on suorittanut katselmuksen.

Asianosaiset ovat suullisen käsittelyn jälkeen antaneet siitä selityksensä ja vastanneet toistensa selityksiin.

Vesioikeuden päätös 5.8.1986

Vesioikeus on katsonut selvitetyksi, että touko-kesäkuussa 1983 A:n ja B:n omakotitalotyömaalla kaivon tekemisen yhteydessä suoritetuista porauksista ja räjäytyksistä oli ollut seurauksena C:n ja D:n omistamalla Kaperlan tilalla sijaitsevan porakaivon veden muuttuminen huonolaatuiseksi. Tästä puolestaan oli aiheutunut muun muassa se, että sanotulla tilalla olevien vesijohtojen suodattimet olivat tukkeutuneet ja C:n ja D:n puolisoiden asuinrakennuksen lattialämmitys oli lakannut toimimasta.

C:n ja D:n esittämien korvausvaatimusten johdosta vesioikeus on muun muassa lausunut, että heille oli aiheutunut talousveden hankkimisesta muualta 14 kuukauden aikana kohtuullisiksi harkitut 3.360 markan kustannukset. Vesioikeus on katsonut C:lle ja D:lle aiheutuneen kaivoveden pilaantumisesta yhteensä 7.290 markan vahingot ja kustannukset.

Sanottujen vahinkojen syntymiseen olivat osaltaan myötävaikuttaneet alueen kallioperän rakenne ja C:n ja D:n kaivon puutteellinen suojaus pintavesien sinne pääsyn estämiseksi. Vesioikeus on katsonut näiden A:n ja B:n puolisoiden toimenpiteistä riippumattomien seikkojen osuudeksi puolet aiheutuneista vahingoista ja kustannuksista, minkä vuoksi A ja B olivat vastuussa vain niiden puolesta määrästä.

Sen vuoksi vesioikeus on velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan C:lle ja D:lle korvaukseksi kaivon veden pilaantumisesta aiheutuneista vahingoista ja kustannuksista yhteensä 3.645 markkaa 16 prosentin korkoineen 8.11.1984 lukien. Asian laadun vuoksi asianosaiset saivat pitää heillä vesioikeudessa olleet kulut vahinkonaan.

Vesiylioikeuden päätös 15.1.1988

Vesiylioikeus, jossa C ja D sekä A ja B ovat hakeneet muutosta vesioikeuden päätökseen sekä vastanneet toistensa muutoksenhakemuksiin, on lausunut, että C:n ja D:n vesiylioikeudelle toimittaman Rauman kansanterveystyön kuntainliiton kemistin X:n antaman lausunnon mukaan C:n ja D:n kaivon vesi oli muuttunut aikavälillä 23.10.1978-13.6.1983 hyvästä lähes käyttökelvottomaksi, mutta todettu jälleen käyttökelpoiseksi talousvedeksi 12.10.1983 ja sen jälkeen tehdyissä tutkimuksissa.

Vaikka C:n ja D:n kaivon vesi olikin todettu käyttökelpoiseksi talousvedeksi 12.10.1983 lähtien, sen rautapitoisuus oli kuitenkin ylittänyt lääkintöhallituksen suosittaman arvon 1,0 mg/l. Näin ollen C:llä ja D:llä oli ollut aihetta noutaa parempaa talousvettä muualta. Sen vuoksi ei ollut syytä muuttaa vesioikeuden päätöstä talousveden hankkimiskustannusten arvioidun määrän osalta.

Vesiylioikeus on katsonut selvitetyksi, että C:lle ja D:lle oli kallioperän ollessa rikkonaista aiheutunut A:n ja B:n suorituttamien poraus- ja räjäytystöiden johdosta talousveden hankkimiskustannuksen lisäksi kustannuksia kaivon puhdistamisesta 900 markkaa, työkustannuksista, joihin ei sisältynyt tiivistysmansetin asentamisesta aiheutuneita kustannuksia, kohtuuden mukaan arvioiden 1.000 markkaa, magneettikiertovesipumpun hankinnasta 500 markkaa ja asennuksesta 50 markkaa sekä lattialämmitysputkiston puhdistamisesta 250 markkaa eli yhteensä 6.060 markan määräiset kustannukset.

A ja B olivat vaaralliseksi katsottavan räjäytystyön teettäjinä tuottamuksesta riippumatta vastuussa tämän työn suorittamisesta C:lle ja D:lle aiheutuneista vahingoista. Kallioperän rakenne ei ollut sellainen seikka, jonka johdosta korvauksia olisi ollut soviteltava. Oli jäänyt näyttämättä, että C:n ja D:n kaivo olisi ollut puutteellisesti suojattu pintavesien kaivoon pääsyn estämiseksi ja että korvauksia näin ollen olisi ollut soviteltava myös kaivon väitetyn puutteellisen suojauksen vuoksi.

Sen vuoksi vesiylioikeus on siten muuttanut vesioikeuden päätöstä, että A ja B vesioikeuden tuomitseman korvauksen asemesta velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan C:lle ja D:lle korvauksena kaivon veden pilaamisesta aiheutuneista kustannuksista 6.060 markkaa 16 prosentin vuotuisine korkoineen 8.11.1984 lukien sekä korvaamaan C:n ja D:n puolisoiden oikeudenkäyntikulut vesioikeuden osalta 3.000 markalla. A:n ja B:n puolisot on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan C:n ja D:n oikeudenkäyntikulut vesiylioikeuden osalta 1.000 markalla.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 8.6.1988.

A ja B ovat valituksessaan toistaneet vaatimuksensa kanteen hylkäämisestä ja vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen jutussa. Valitusluvan pyytämiselle säädetyn määräajan jälkeen tänne toimittamassaan lisäkirjoituksessa A ja B ovat viitaten Korkeimman oikeuden 30.3.1988 antamaan tuomioon nro 1066 todenneet, että tuo tuomio koski räjäytystyön teettäjän vastuuta tapauksessa, missä räjäytystyön teettäminen ei liittynyt teettäjän ammattitoimintaan.

D on antanut hakemuksen ja lisäkirjoituksen johdosta pyydetyn vastauksen sekä vaatinut korvausta vastauskuluistaan. Vastaukseensa hän on oheistanut virkatodistuksen, jonka mukaan C on 5.4.1987 kuollut.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

A:n ja B:n määräajan jälkeen toimittama lisäkirjoitus otetaan erityisestä syystä huomioon.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

C ja D ovat osoittaneet muun muassa Rauman kansanterveystyön kuntainliiton elintarvikelaboratorion tutkimusselostuksilla, että heidän porakaivonsa veden laatu oli huonontunut välittömästi A:n ja B:n teettämän räjäytystyön jälkeen ja että kaivon vesi oli sittemmin tuon äkillisen huonontumisensa jälkeen asteittain parantunut. Alueella ei ole samanaikaisesti suoritettu muita räjäytystöitä eivätkä A:n ja B:n puolisot ole osoittaneet, että kaivon veden laatu olisi huonontunut jostakin muusta syystä kuin heidän teettämästään räjäytystyöstä. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että räjäytystyö on aiheuttanut kaivon veden huonontumisen. Räjäytystyöstä on C:n ja D:n puolisoille aiheutunut vesiylioikeuden päätöksessä kerrotut vahingot.

Kysymyksessä olevaa räjäytystyötä on pidettävä vaarallisena toimintana. A ja B eivät ole väittäneetkään, että räjäytystyön suorittanut panostaja olisi toiminut itsenäisenä yrittäjänä. A:n ja B:n puolisot ovat työn teettäjinä tuottamuksestaan riippumatta vastuussa C:n ja D:n puolisoille aiheutuneista vahingoista.

Tuomiolauselma

Vesiylioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan D:lle hänellä täällä olleista vastauskuluista 1.200 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Portin, Riihelä, Roos ja Taipale

---

[SV]

Se

KKO:1988:35

I samband med byggandet av A:s egnahemshus hade det grävts en brunn och för detta ändamål hade det utförts sprängningsarbeten. Dessa ansågs utgöra farlig verksamhet. A hade inte ens påstått, att den sprängare som hade utfört arbetet hade gjort detta i egenskap av självständig företagare. Då A hade låtit utföra arbetet, svarade han oberoende av vållande för den skada som hade förorsakats av att vattnet i grannfastighetens brunn hade försämrats på grund av sprängningsarbetet.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret