Supreme Court upheld damages for permanent disability and pain based on medical records despite missing treatment details.

Hovioikeus oli alentanut korvauksia, jotka raastuvanoikeus oli tuominnut ala- ja yläraajan osittaisesta halvauksesta aiheutuneista pysyvästä viasta ja haitasta sekä kivusta ja särystä, mainitsematta mihin se oli perustanut arvionsa.

Korkein oikeus vahvisti korvausmäärän pysyvästä viasta ja haitasta sen selvityksen perusteella, mikä jutun asiakirjoista oli saatavissa halvauksen vaikutuksesta liikkumis-, toiminta- ja työkykyyn, ja vahingon kärsineen iän perusteella. Vaikka vamman aiheuttaman hoidon laadusta ja kestosta ja vammaa seuranneesta kivusta ja särystä ei ollut esitetty selvitystä, tuomittiin korvaus kivusta ja särystä, koska vamman laatu huomioon ottaen oli ilmeistä, että siitä oli aiheutunut myös kipua ja särkyä.

ALEMPIEN OIKEUKSIEN RATKAISUT

Rauman raastuvanoikeuden päätös 22.7.1986

Kirurgisen osaston osastolääkärin Juhani Voutilaisen ja apulaislääkärin Merja Kosusen yhteisellä aamukierrolla 13.5.1981 A oli päätetty kotiuttaa ja murtuman hoitoa kontrolloida polikliinisesti. A:n Marevan-hoitoa oli päätetty kotiuttamisen jälkeen jatkaa entisellä tavalla 6 mg/päivä samoin kuin hoidon tason kontrollointia. Voutilainen ja Kosunen eivät olleet katsoneet olevan syytä antaa A:lle erikoisohjeita antikoagulantti-hoidon kontrolloimiseksi laboratoriotutkimuksin.

A oli käynyt 20.5.1981 Rauman aluesairaalan ensiapupoliklinikalla voimakkaan oikeanpuoleisen kylkikivun vuoksi. Laboratoriokokeiden jälkeen hänet oli päästetty myöhemmin samana iltana kotiin ja sanottu, että tarvittaessa hän voi ottaa uudelleen yhteyttä sairaalaan.

A oli joutunut 21.5.1981 menemään aluesairaalan ensiapupoliklinikalle, koska edellisenä yönä kivut olivat alkaneet uudelleen. Laboratoriokokeiden jälkeen A oli kotiutettu ja ilmoitettu, että mikäli kivut alkavat jälleen, hänet otetaan takaisin sairaalaan. A oli 22.5.1981 uudelleen joutunut menemään aluesairaalan ensiapupoliklinikalle sairauskohtauksen vuoksi. Tuolloin oli todettu hänelle kehittyvän suhteellisen hitaasti oikeanpuoleinen halvaustila. Sairaalaan ottamisen jälkeen 23.5.1981 A:n veren Simplastin A-arvo oli ollut 60 prosenttia.

Raastuvanoikeus on katsonut asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella, että annetulla Konakionhoidolla ja sillä, että antikoagulantti-hoidon kontrolloiminen laboratoriotutkimuksilla oli laiminlyöty, oli ollut syy-yhteys A:n oikeanpuoleiseen halvaustilaan. Voutilainen ja Kosunen olivat laiminlyöneet A:ta sairaalasta kotiutettaessa järjestää annetun Konakion-hoidon ja A:n saaman antikoagulantti-lääkityksen vuoksi tiiviimmän laboratorioseurannan.

Tämän vuoksi ja koska Rauman aluesairaalan kuntainliitto työnantajana vastasi Voutilaisen ja Kosusen virheellisestä menettelystä ja laiminlyönnistä A:lle aiheutuneesta vahingosta, raastuvanoikeus on velvoittanut kuntainliiton suorittamaan A:lle eräiden muiden korvausten lisäksi korvaukseksi kivusta ja särystä 40.000 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta 150.000 markkaa, molemmat erät 16 prosentin korkoineen 29.10.1985 lukien. Kuntainliitto on lisäksi velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 15.731,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.7.1986 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 2.10.1987

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 8.6.1988, jolloin kysymys valitusluvan myöntämisestä kuntainliitolle on siirretty ratkaistavaksi A:n valituksen käsittelyn yhteydessä.

A on vaatinut kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta tuomittujen korvausten korottamista raastuvanoikeuden tuomitsemiin määriin sekä kuntainliiton velvoittamista korvaamaan hänen kulunsa hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

Kuntainliitto on antanut siltä pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Päätös valituslupahakemukseen

Valituslupaa ei myönnetä Rauman aluesairaalan kuntainliitolle.

Ratkaisun perustelut valitukseen

A on kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta vaatimiensa korvausmäärien eräänä arvioimisperusteena vedonnut liikennevahinkolautakunnan suosituksiin. Mainitsemillaan perusteilla hovioikeus ei ole kiinnittänyt huomiota noihin suosituksiin. Sitä vastoin hovioikeus ei ole tuomiossaan maininnut, mihin se on näiltä osin perustanut korvausarvionsa.

Jutussa on A:n vuonna 1981 saamasta ruumiinvammasta esitetty lääkärinlausunto vuodelta 1985. Siitä ilmenee, että vuonna 1957 syntyneelle A:lle on aiheutunut oikean yläja alaraajan osittainen halvaus, joka tuntuvasti ja pysyvästi vaikeuttaa hänen liikkumistaan ja alentaa hänen toimintakykyään niin, että hän ei enää kykene työhön. Selvitystä ei ole esitetty ruumiinvamman aiheuttaman hoidon laadusta ja kestosta eikä vammaa seuranneesta kivusta ja särystä. Vamman laatu huomioon ottaen on kuitenkin ilmeistä, että siitä on aiheutunut myös kipua ja särkyä.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta määräämiä korvauksia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Haar- mann, Roos ja Taipale

---

[SV]

Hovrätten hade nedsatt de ersättningar som rådstuvurätten hade utdömt för bestående lyte och men samt sveda och värk förorsakade av en partiell förlamning av ena sidans lemmar utan att ange vad den hade grundat sin uppskattning på.

Högsta domstolen fastställde ersättningsbeloppet för bestående lyte och men på basis av den utredning som framgick av handlingarna i målet om förlamningens inverkan på rörelse-, verksamhets- och arbetsförmågan samt på basis av den skadelidandes ålder. Fastän det inte hade företetts utredning om arten och varaktigheten av den vård som skadan hade föranlett samt den sveda och värk som hade förorsakats av skadan utdömdes ersättning för sveda och värk då det med beaktande av skadans art var uppenbart att den hade förorsakat även sveda och värk.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret