Legislator Rechtsprechung & Gesetzgebung
DE FR IT EN
In Legislator analysieren
KKO:1988:131 KI-generiert

Supreme Court bans trademark Wanto due to improper use of surname Vanto, dismissing lower court costs claim.

Geschäftsnummer KKO:1988:131
Gericht / Behörde
Rechtsordnung Finnland (FI)
Entscheiddatum
Ausgang Teilweise gutgeheissen (Partially Allowed)
Originalquelle öffnen Maschinenlesbares Markdown (.md)

Legislator-Zusammenfassung

KI-generiert

The Supreme Court of Finland reversed the lower court's decision, banning the use of the trademark Wanto because it improperly incorporated the surname Vanto. While the Court upheld the prohibition on the trademark usage, it ruled that the Vanto family could not claim compensation for lower court litigation costs. The Court determined that the trademark and surname were identical in sound and meaning, and since the trademark was unregistered and unestablished, no strong justification existed for the infringement.

Legislator-Regeste

KI-generiert

Tavaramerkkilain 2 § 1 mom; 3 mom; 3 § 3 mom; Vahingonkorvauslain 5 luku 1 §: A trademark improperly incorporating another person's surname is prohibited regardless of registration status, and lower court litigation costs are not compensable absent extraordinary circumstances.

Schlagwörter

KI-generiert
trademark infringement surname usage unregistered trademark litigation costs prohibition of use compensation denial confusion risk Phantasiebezeichnung

Zitierte Gesetzesbestimmungen

KI-generiert
Tavaramerkkilaki 2 § 1 momentti
Tavaramerkkilaki 2 § 1 momentti ja 3 momentti, 3 § 3 momentti Vahingonkorvauslaki 5 luku 1 §
Tavaramerkkilaki 2 § 3 momentti
Tavaramerkkilaki 3 § 3 momentti
Vahingonkorvauslaki 5 luku 1 §
Tavaramerkkilaki 2 § 1 momentti ja 3 momentti, 3 § 3 momentti Vahingonkorvauslaki 5 luku 1 §
Oikeudenkäymiskaaren 21 luku 4 §
KI-generiert
market_2015_943
Trademark appeal dismissed; DOMUS sign confused with prior EU marks despite prior use and acquiescence arguments.
kko-precedent_1990_53
Supreme Court allows trademark infringement claim where surname dominates and consumer confusion exists despite minor name differences.
market_2019_545
Trademark court remands case to Patent Office for assessing well-known mark protection requirements.
market_2017_405
Trademark registration appeal dismissed because applicant failed to clarify service scope in original Class 37 application.
market_2018_348
Market court dismisses appeal against domain name cancellation due to bad faith acquisition and trademark infringement.

Fragen Sie sich, wie dieser Entscheid auf Ihren Fall anwendbar ist?

Prüfen Sie diesen Entscheid zusammen mit Bundesrecht, kantonalen Erlassen, Kommentaren und Folgeentscheiden in Legislator AI.

Fall in Legislator öffnen →

Volltext

Rekisteröimättömän ja vakiinnuttamattoman tavaramerkin Wanto käyttö kiellettiin, koska siihen oli oikeudettomasti otettu sukunimi Vanto.

TavaramerkkiL 2 § 1 mom

TavaramerkkiL 2 § 3 mom

TavaramerkkiL 3 § 3 mom

VahL 5 luku 1 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Willtrade Oy:n vastine

Kiistäessään kanteen ja vaatiessaan sen kumoamista ynnä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Willtrade Oy on ensinnäkin katsonut, ettei tunnusmerkki Wanto käsittänyt kantajien nimeä, koska tunnusmerkki Wanto ja sukunimi Vanto sekä kirjoittamis- että ääntämistavaltaan olennaisesti erosivat toisistaan. Lisäksi yhtiö on katsonut oikeutensa Wanto-tavaramerkkiin perustuvan vakiinnuttamiseen ja siihen, ettei laissa tarkoitettua sekaantumisvaaraa tunnusmerkin ja sukunimen välillä ollut.

Raastuvanoikeuden päätös 29.4.1986

Raastuvanoikeus on etenkin todistajana kuullun C:n kertomuksen perusteella katsonut näytetyksi, että Wanto-käymäläjärjestelmää oli Suomessa markkinoitu vuodesta 1978 lähtien lisääntyvässä määrin ja että tunnusmerkki Wanto huomiota ansaitsevassa osassa asianomaisia elinkeino- ja kuluttajapiirejä oli tunnettu merkinhaltijan tavaroiden erityisenä merkkinä. Näin ollen raastuvanoikeus on katsonut, että yhtiö oli vakiinnuttamisella saanut tavaramerkkilain 2 §:ssä tarkoitetun yksinoikeuden tunnusmerkkiin Wanto.

Mitä tuli sanojen Wanto ja Vanto sekoitettavuuteen, raastuvanoikeus on katsonut jutussa esitetyn selvityksen osoittavan, että ruotsalaisperäinen Wanto-tunnus asianomaisissa elinkeino- ja kuluttajapiireissä äännettiin ruotsalaisittain eli ikään kuin t-kirjain muodostaisi kaksoiskerakkeen, eli "vantto".

Helsingin hovioikeuden tuomio 2.12.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B Vanto olivat saattaneet jutun, on lausunut, ettei ollut syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöstä. Vantot on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan Willtrade Oy:lle korvaukseksi vastauskuluista 1.000 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A ja B Vantolle on myönnetty valituslupa 19.2.1988. Willtrade Oy on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Willtrade Oy on esittänyt näytöksi tavaramerkin Wanto vakiintumisesta vain kahden yhtiön omassa myyntitoiminnassa mukana olleen henkilön kertomukset. Vantojen todistajaksi nimeämä Espoon kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen tarkastustoimintaa johtava henkilö ei ollut lainkaan tuntenut tavaramerkkiä Wanto ennen tätä oikeudenkäyntiä, vaikka käymäläjärjestelmää väitettiin markkinoidun nimenomaan kunnille. Lisäksi hänen kertomuksestaan käy ilmi, etteivät eräitten muittenkaan suurten kaupunkien vastaavissa tehtävissä toimivat virkamiehet tunteneet tavaramerkkiä Wanto.

Tämän johdosta Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että Willtrade Oy:n tavaramerkki Wanto olisi tavaramerkkilain tarkoittamin tavoin vakiinnutettu.

Willtrade Oy:n käyttöön ottama rekisteröimätön ja vakiinnuttamaton tavaramerkki Wanto ja sukunimi Vanto eroavat toisistaan vain v-kirjaimen kirjoitustavan suhteen. On sattumanvaraista, kirjoitetaanko sukunimi Suomessa yksin- vai kaksinkertaisella v-kirjaimella. Suullisessa suomenkielisessä esityksessä tämä eroavuus ei tule lainkaan esille. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että Willtrade Oy on oikeudetta ottanut tavaramerkkiinsä toisen nimen.

Tavaramerkkilaissa ei ole säädetty korvausseuraamusta toisen nimen käyttämisestä tavaramerkissä. Sellaista säännöstä ei ollut myöskään 23.12.1920 sukunimestä annetussa laissa. Vanton puolisoiden korvausvaatimus on siten ratkaistava vahingonkorvauslain säännösten nojalla. Lain 5 luvun 1 §:n mukaan sukunimen käytöstä käymäläjärjestelmän nimenä mahdollisesti aiheutunut kärsimys ei ole korvattavissa, koska kysymys ei ole rangaistavaksi säädetyllä teolla aiheutetusta vahingosta. Saman lainkohdan mukaan hyvitys sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai varallisuusvahinkoon, edellyttää, kun kysymys ei ole vahingon aiheuttamisesta rangaistavaksi säädetyllä teolla eikä julkista valtaa käytettäessä, erittäin painavia syitä. Koska Willtrade Oy, jonka tavaramerkki Wanto on rekisteröity Ruotsissa, ei ottaessaan merkin käyttöön myös Suomessa ole tiennyt, että Vanto on sukunimi, Korkein oikeus katsoo, ettei erittäin painavia syitä tällaiseen hyvitykseen ole.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä, sellaisena kuin se oli 13.3.1964 annetussa laissa, ilmenevän periaatteen mukaan Vantot eivät saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa.

Lainkohdat

Tavaramerkkilaki 2 § 1 momentti ja 3 momentti, 3 § 3 momentti Vahingonkorvauslaki 5 luku 1 §

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Willtrade Oy:tä kielletään käyttämästä sanaa Wanto käymäläjärjestelmänsä tavaramerkkinä.

A ja B Vanto vapautetaan korvaamasta Willtrade Oy:n oikeudenkäyntikuluja alemmissa oikeuksissa.

Vahingonkorvausta koskevalta osalta hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.

Willtrade Oy velvoitetaan korvaamaan Vantojen oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markalla. Vantojen vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa hylätään.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Roos: Vakiinnuttamisen puuttumisesta olen Korkeimman oikeuden perustelujen kannalla.

Sukunimen ottamisesta tavaramerkkiin lausun seuraavaa: Tavaramerkkilain 3 §:n 3 momentin kielto ottaa tavaramerkkiin toisen sukunimi koskee tavaramerkkinä käytettyä tunnusmerkkiä siitä riippumatta, onko tunnusmerkki rekisteröity tavaramerkkinä, ja siten myös tavaramerkkiä Wanto. Etukirjainten erilaisesta kirjoittamistavasta huolimatta katson, että tavaramerkki Wanto on sama kuin sukunimi Vanto ja että tavaramerkkiin siten on vastoin tavaramerkkilain 3 §:n 3 momentin kieltoa otettu Vantojen sukunimi.

Vahingonkorvauksesta olen Korkeimman oikeuden perustelujen kannalla. Päädyn myös Korkeimman oikeuden tuomiolauselmasta ilmenevään lopputulokseen.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Mörä, Nybergh, Haarmann, Roos (eri mieltä) ja Tulenheimo-Takki

---

[SV]

Användningen av varumärket Wanto, som varken var registrerat eller inarbetat, förbjöds eftersom däri obehörigen hade intagits släktnamnet Vanto.

VarumärkesL 2 § 1 mom

VarumärkesL 2 § 3 mom

VarumärkesL 3 § 3 mom

SkadeståndsL 5 kap 1 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret