Legislator Rechtsprechung & Gesetzgebung
KKO:1988:121 KI-generiert

Supreme Court dismisses interpretation claim because an executor's duty to interpret the will precludes legal necessity for separate litigation.

Geschäftsnummer KKO:1988:121
Gericht / Behörde
Rechtsordnung Finnland (FI)
Entscheiddatum
Ausgang Abgewiesen (Dismissed)

Legislator-Zusammenfassung

KI-generiert

The Supreme Court dismissed the appellant's request to interpret a will, ruling that no legal necessity existed before the appointed executor issued a decision. The lower courts had already determined that the executor's statutory duties included interpreting the will for execution, rendering the appellant's separate claim premature. Consequently, the court upheld the lower court's decision to reject the interpretation request and awarded costs to the respondent.

Legislator-Regeste

KI-generiert

Section 10 of the Probate Act 1965; Section 10 of the Probate Act 1965: Where an executor is appointed with the duty to interpret a testamentary provision for execution, the beneficiary has no legal necessity to file a separate interpretation claim before the executor renders a decision.

Schlagwörter

KI-generiert
executor appointment testamentary interpretation legal necessity probate procedure premature litigation costs award statutory duties Testierfähigkeit

Zitierte Gesetzesbestimmungen

KI-generiert
Section 10 of the Probate Act 1965
KI-generiert

Fragen Sie sich, wie dieser Entscheid auf Ihren Fall anwendbar ist?

Prüfen Sie diesen Entscheid zusammen mit Bundesrecht, kantonalen Erlassen, Kommentaren und Folgeentscheiden in Legislator AI.

Fall in Legislator öffnen →

Volltext

Kuolinpesään oli määrätty pesänselvittäjä, jonka tehtäviin kuului muun muassa panna täytäntöön kantajan hyväksi tehty testamenttimääräys ja samalla tulkita määräystä siinä määrin kuin se oli tarpeen täytäntöönpanoa varten. Kantajalla ei ollut oikeudellista tarvetta ajaa tulkintaa koskevaa kannetta ennen kuin pesänselvittäjä oli antanut asiassa ratkaisunsa.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A on Helsingistä olleen, 20.8.1983 kuolleen entisen kirjansitojan C:n testamentinsaajana B:lle samoin C:n testamentinsaajana tiedoksiannetulla haasteella ja haastettuaan vielä eräitä muita C:n testamentinsaajia jutussa kuultaviksi vaatinut vahvistettavaksi,

1) että C:n 23.4.1974 tekemää testamenttia on tulkittava siten, että kuolinpesään kuuluvan huoneiston myynnistä saatavat varat ja Postipankissa olevat talletukset on jaettava testamentissa mainittujen testamentinsaajien kesken samassa suhteessa kuin heille on rahavaroja testamentissa määrätty, B:lle tuleva 10.000 markkaa mukaan lukien, ja

2) että sanottu testamentti on B:n osalta peruutettu ja tehoton 10.000 markkaa ylittävältä osalta.

Lisäksi A on vaatinut B:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

B on vastustanut kannetta ja vaatinut sen jättämistä 2-kohdan osalta tutkittavaksi ottamatta, koska raastuvanoikeus oli jo lainvoiman saaneella päätöksellään 24.5.1984 julistanut B:n kanteesta C:n 8.4.1976 allekirjoittaman testamentinlisäyksen testamenttina pätemättömäksi ja vahvistanut, että C:n jäämistö, erikseen mainittuja erityisjälkisäädöksiä lukuunottamatta, oli menevä 23.4.1974 laaditun testamentin mukaisesti B:lle yleistestamentinsaajana. Kohdan 1 osalta B on vaatinut kanteen hylkäämistä, koska kuolinpesään oli jo määrätty pesänselvittäjä, jonka tehtäviin kuului antaa ratkaisu A:n tulkintavaatimuksesta. Sen ohessa B on vaatinut korvausta kuluistaan.

Raastuvanoikeuden päätös 7.8.1986

Raastuvanoikeus on todennut, mitä ensin tuli kanteen 2 kohtaan, että siinä esitetty vaatimus oli jo ratkaistu raastuvanoikeuden 24.5.1984 julistamalla lainvoimaisella päätöksellä, minkä vuoksi raastuvanoikeus ei ole ottanut kannetta siltä osin tutkittavakseen.

Kanteen 1 kohdan osalta raastuvanoikeus on todennut, että raastuvanoikeuden sama osasto oli samana päivänä määrännyt asianajaja X:n C:n kuolinpesän selvittäjäksi ja kun testamentin tulkitseminen oli ensisijassa pesänselvittäjän tehtävä, raastuvanoikeus ei ole ottanut myöskään kanteen 1 kohdassa esitettyä vaatimusta tutkittavakseen.

Raastuvanoikeus on velvoittanut A:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 1.500 markalla.

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.2.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut, ettei ollut syytä raastuvanoikeuden päätöksen muuttamiseen. A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauksen antamisesta hovioikeuteen olleista kuluista 1.000 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on 16.5.1988 myönnetty valituslupa kanteen 1 kohtaan sisältyvän kysymyksen osalta. Muilta osin kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä. B on antanut pyydetyn vastauksen ja samalla vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan hänen vastauskulunsa 4.000 markalla.

A on vaatinut, että alempien oikeuksien ratkaisut kumotaan ja juttu palautetaan uutta käsittelyä varten raastuvanoikeuteen. Sen varalta, että Korkein oikeus ottaa jutun välittömästi ratkaistavakseen, A on vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista täällä, hovioikeuden tuomion kumoamista ja hänen jutussa ajamansa kanteen hyväksymistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Myönnetyn valitusluvan lisäksi muulta osalta valituslupaa ei myönnetä.

Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva pyyntö hylätään aiheettomana.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Koska C:n kuolinpesään on määrätty pesänselvittäjä, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa panna täytäntöön A:n hyväksi tehty testamenttimääräys ja samalla tulkita määräystä siinä määrin kuin se on tarpeen täytäntöönpanoa varten, A:lla ei ole oikeudellista tarvetta ajaa tulkintakannettaan ennen pesänselvittäjän asiassa antamaa ratkaisua.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta kanteen 1 kohdan ratkaisusta ja tuomituista oikeudenkäyntikuluista ei muuteta. A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauskuluista kohtuullisiksi harkitut 1.400 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Haarmann, Roos, Rintala ja Huopaniemi

---

[SV]

Ett dödsbos egendom hade överlämnats till förvaltning av en boutredningsman, till vars uppgifter det bl.a. hörde att verkställa ett testamentsförordnande till förmån för käranden och därvid tolka förordnandet i den mån detta behövdes för verkställigheten. Käranden hade inte rättsligt behov av att föra talan om tolkningen förrän boutredningsmannen hade träffat sitt avgörande i saken.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret