Insurance claim dismissed because insured sold land and new building by buyer did not count as repair.
Finnland (FI)
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court dismissed the insurance company's appeal against a lower court ruling that awarded the insured additional compensation. The insured had sold the burnt-out land, and the new house built by the buyer did not satisfy the policy's requirement for reconstruction within two years. The court held that since the insured did not rebuild the property themselves, the value of the new structure built by the buyer could not be considered a valid repair under the insurance contract terms.
Legislator-Regeste
KI-generiertInsurance Act 1988, s. 27.1.1; Insurance Act 1988, s. 27.1.2: Where the insured fails to repair the damaged property or rebuild it themselves within the stipulated period, compensation based on replacement value is not granted merely because a new structure of similar kind is erected on the same land by a third party.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Vakuutusehtojen mukaan jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellytti, että vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta joko korjataan tai että samalle tontille rakennetaan taikka irtaimen omaisuuden sijaan hankitaan uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta.
Vakuutuksenottajan myytyä tontin, jolla palossa tuhoutunut rakennus oli ollut, hän ei voinut lukea hyväkseen sitä seikkaa, että ostaja oli rakentanut tontille.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Vaatimukset Porin raastuvanoikeudessa
A on Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansalle 30.6.1986 tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli omistamaansa omakotitaloon Porissa osoitteessa Rakentajantie 4 ottanut yhtiöstä kotivakuutuksen nro 81-0202722-6. Vakuutuskirjan mukaan asuinrakennus oli vakuutettu 150.000 markasta. Talo oli 15.9.1985 tuhoutunut kokonaisuudessaan tulipalossa. Yhtiö oli kuitenkin suorittanut korvausta kiinteistöstä vain 73.450 markkaa. Palovakuutusarvo oli vakuutusta otettaessa määritelty käyvän arvon mukaisesti ja yhtiön oma asiamies oli myötävaikuttanut vakuutusmäärän ratkaisemiseen. Sen vuoksi ja kun yhtiö oli kieltäytynyt maksamasta puuttuvaa osaa vakuutusmäärästä, A on vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle 76.550 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen.
Yhtiö on katsonut, että maksettu korvaus on ollut vakuutusehtojen mukainen. Sen vuoksi yhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen.
Raastuvanoikeuden päätös 7.11.1986
A:n omistama Porissa osoitteessa Rakentajantie 4 sijainnut omakotitalo oli ollut vakuutettuna yhtiössä ja rakennuksen vakuutusarvoksi vakuutuskirjaan oli merkitty 150.000 markkaa. Omakotitalo oli 15.9.1985 tapahtuneessa tulipalossa tuhoutunut kokonaisuudessaan. Yhtiö oli suorittanut korvauksia A:lle vakuutuksen nojalla 73.450 markkaa.
Raastuvanoikeus on katsonut todistajan lausunnolla selvitetyksi, että rakennuksen jälleenhankinta-arvo ennen paloa oli ollut 177.000 markkaa ja päivän arvo yhtiön A:lle suorittamat 73.450 markkaa.
Vakuutusehtojen kohdan 27.1.2 mukaan omaisuuden vakuutusarvo oli sen jälleenhankinta-arvo, ellei muuta ollut sovittu ja siitä tehty merkintää vakuutuskirjaan, mutta omaisuuden vakuutusarvo oli kuitenkin päivänarvo silloin kun omaisuuden päivänarvo oli alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta.
Tämän vuoksi ja koska palaneen rakennuksen tilalle ei ollut myöskään rakennettu uutta rakennusta eikä senkään johdosta jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus voinut tulla kysymykseen, raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut asiassa 4.000 markalla 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.
Vaatimukset hovioikeudessa
A on muutoksenhakemuksessaan vaatinut, että vakuutuskorvauksen määrä on korotettava 150.000 markaksi, joten yhtiö on velvoitettava maksamaan korvausta 76.550 markkaa kanteessa mainittuine korkoineen. Edelleen A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Yhtiö on vastannut muutoksenhakemukseen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa korkoineen.
Turun hovioikeuden tuomio 5.2.1988
Perustelut
Jutussa esitetyn selvityksen mukaan rakennuksen jälleenhankinta-arvo oli ennen paloa ollut 177.000 markkaa. Yhtiö ei ollut näyttänyt, että rakennuksen päivänarvo olisi ollut alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta.
Tuomiolauselma
Raastuvanoikeuden päätös on kumottu ja A on vapautettu suorittamasta yhtiölle tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta. Yhtiö on velvoitettu suorittamaan A:lle jo maksettujen 73.450 markan lisäksi korvaukseksi vahingosta 76.550 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 30.6.1986 lukien ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa raastuvanoikeudessa 5.000 markalla 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä 7.11.1986 lukien.
Kun raastuvanoikeuden päätöstä oli muutettu, on yhtiön vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa hylätty.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Yhtiölle on 25.4.1988 myönnetty valituslupa ja yhtiön täytäntöönpanokieltopyyntöön on suostuttu 5.5.1988.
Yhtiö on valituksessaan vaatinut A:n kanteen hylkäämistä ja kaikissa oikeusasteissa olleiden oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen.
A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta kuluistaan.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
A ei ole rakentanut palaneen rakennuksen tilalle uutta rakennusta, vaan hän on 3.3.1986 myynyt tonttinsa. Ostaja on rakentanut tontille omakotitalon, jonka käyttöönottokatselmus on pidetty 10.12.1986. A ei voi lukea hyväkseen sitä uudisrakennusta, jonka tontin ostaja on pystyttänyt.
Koska A ei ole rakentanut tontille uutta rakennusta ja kun palaneen rakennuksen päivänarvo oli alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta, hänelle maksettava vakuutuskorvaus määräytyy päivänarvon perusteella, jonka on näytetty olevan 73.450 markkaa.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan. A:n kanne hylätään ja yhtiö vapautetaan sille tuomitusta velvollisuudesta suorittaa A:lle vakuutuskorvausta 76.550 markkaa ja korvausta oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeudessa.
Koska raastuvanoikeus ja hovioikeus ovat eri tavoin arvioineet jutun pääasiakysymystä, yhtiö ei saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan, sellaisena kuin lainkohta oli 13.3.1964 annetussa laissa, korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi sen on pidettävä vahinkonaan myös täällä olleet kulunsa.
Korkeimman oikeuden määräämä täytäntöönpanokielto raukeaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Haar- mann, Roos ja Taipale
---
[SV]
Enligt försäkringsvillkoren förutsatte ersättning enligt återanskaffningsvärdet, att den skadade egendomen inom två år från försäkringsfallet repareras eller att samma tomt bebyggs med eller i stället för lös egendom anskaffas ny egendom av samma slag och avsedd för samma ändamål.
Då försäkringstagaren hade sålt tomten där den nedbrunna byggnaden hade stått, kunde han inte räkna sig till godo den omständigheten, att köparen hade bebyggt tomten.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret