Manufacturer liable only for replacement of defective goods, not for consequential damages under published terms.

Teräslevyjen valmistajalta A:lta oli hankittu levyjä eräälle yritykselle B:lle siten, että tukkuliike C oli omissa nimissään tilannut levyt A:lta, joka oli laskuttanut C:tä. C puolestaan oli laskuttanut B:tä. Levyt oli toimitettu A:n tehtaalta suoraan B:lle. C:tä pidettiin levyjen myyjänä.

A oli julkaisemassaan esite- ja tiedotesarjassa antanut tietoja levyjen laadusta ja ominaisuuksista sekä ilmoittanut, että toimituksissa noudatettiin sanotussa sarjassa julkaistuja toimitusehtoja. Niiden mukaan valmistaja valintansa mukaan korvasi uusilla, korjasi tai paransi viallisiksi todetut levyt, mutta ei korvannut viallisuudesta aiheutunutta vahinkoa eikä kustannuksia. Jutussa ei ollut esitetty lakiin perustuvia syitä A:n vastuun ulottamiselle yli toimitusehtojen. A ei näin ollen ollut velvollinen korvaamaan B:lle ylimääräisinä kustannuksina ja myynnin vähenemisenä koitunutta vahinkoa, joka oli aiheutunut siitä, etteivät levyt olleet olleet ilmoitetun laatuisia.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 7.9.1982

Raastuvanoikeus on Purel Oy:n kanteesta, jota Rautaruukki Oy on vastustanut, lausunut selvitetyksi, että Rautaruukki Oy oli vuosina 1972-1973 toimittanut Purel Oy:lle ja eräälle kommandiittiyhtiölle, joka oli siirtänyt oikeutensa korvausvaatimusten esittämiseen Purel Oy:lle, yhteensä 203.860 kiloa kylmävalssattua teräslevyä öljyttynä "vapaasti autossa tehtaalla Hämeenlinnassa". Eräs kolmas osakeyhtiö, josta jutussa ei ole kysymys, oli toiminut 15.9.1972, 11.12.1972 ja 19.2.1973 päivättyjen, Rautaruukki Oy:n sille lähettämien tilausvahvistusten mukaan tilaajana ja 185.063 markan 52 pennin hintaisen tavaran maksajana. Tilausvahvistuksissa oli ollut maininta, että toimituksissa noudatettiin Rautaruukki Oy:n Hämeenlinnan tehtaan valssaustuotteiden yleisiä sopimusehtoja, jotka esitetyn asiakirjan mukaan olivat tulleet voimaan 5.10.1972.

Purel Oy oli käyttänyt edellä mainitut teräslevyt teollisuustuotannossaan ja toimittanut ne pintakäsiteltynä asiakkailleen. Tällöin oli havaittu, ettei maalipinnoite pysynyt levyissä asianmukaisella tavalla.

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, ettei levyjen pinta ollut ollut vapaa epäpuhtauksista eikä suojaöljykerros riittävän helposti poistettavissa alkalisilla pesu- tai irroitusmenetelmillä kuten Rautaruukki Oy:n noudattamikseen ilmoittamat normit ja standardit olivat edellyttäneet. Reklamaatioiden johdosta Purel Oy oli joutunut korjaamaan tuotteiden maalausta, mistä oli aiheutunut ylimääräisiä kustannuksia. Vahinkoa oli koitunut myös myynnin vähenemisenä. Toisaalta eivät Purel Oy:n pesumenetelmät sekä levyjen pesuun ja maalaukseen liittyvät työskentelyolosuhteet olleet vastanneet sellaista tasoa, mitä keskisuurelta metalliteollisuusyritykseltä kohtuudella voitiin edellyttää. Nämä Purel Oy:n laiminlyönnit olivat osaltaan myötävaikuttaneet vahingon syntymiseen.

Rautaruukki Oy on ilmoittanut olevansa valmistajana vastuussa puheena olevista levyistä sekä suostunut vastaamaan jutussa yleisten toimitusehtojensa ja levyjen laadusta antamiensa ilmoitusten perusteella, vaikkei katsonut olevansa sopimussuhteessa Purel Oy:hyn. Rautaruukki Oy on kuitenkin viitannut yleisten toimitusehtojen vastuunrajoitusehtoon, jonka mukaan se valintansa mukaan korvasi uusilla, korjasi tai paransi viallisiksi todetut levyt muttei korvannut viallisuudesta välillisesti tai välittömästi aiheutuvia vahinkoja tai kustannuksia.

Raastuvanoikeus on lausunut, että Rautaruukki Oy, joka oli myöntänyt olevansa vastuussa valmistamiensa levyjen laadusta sinänsä, oli yleisten toimitusehtojensa ja niihin liittyen myös julkaisemaansa Teräskirjaan sisältyvien teräslevyohjeiden perusteella Purel Oy:hyn nähden vastuussa siitä, että mainitun julkaisusarjan teräslevylehdessä 6b:02:02 syyskuussa 1972 ilmoitetun Euronorm 32-66:n mukaisesti levyjen pinta olisi ollut vapaa epäpuhtauksista ja suojaöljy poistettavissa alkalisilla pesuaineilla. Purel Oy:n oli, päinvastoin kuin Rautaruukki Oy oli väittänyt, katsottava olosuhteisiin nähden reklamoineen ajoissa ja kohtuullisessa määrin täyttäneen tarkastusvelvollisuutensa. Rautaruukki Oy ei voinut kysymyksessä olevassa tapauksessa vetoamalla kerrottuun yleisten toimitusehtojensa tarkastus- ja takuulausekkeen sisältämään vastuunrajoitusehtoon vapautua korvausvastuusta, kun oli kysymys teräslevyjen pinnan öljyämiseen ja suojaöljyn poistamiseen liittyvistä vaikeaselkoisista tekijöistä.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on, arvioiden Purel Oy:lle aiheutuneen vahingon määräksi 650.000 markkaa sekä katsoen Purel Oy:n myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen 2/5 osalla, korvausta tällä perusteella sovitellen velvoittanut Rautaruukki Oy:n suorittamaan Purel Oy:lle vahingonkorvaukseksi 390.000 markkaa 5 prosentin korkoineen 17.11.1978 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 22.000 markkaa.

Helsingin hovioikeuden tuomio 19.3.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Purel Oy ja Rautaruukki Oy olivat saattaneet jutun, on tarjotun lisäselvityksen johdosta toimittanut suullisen käsittelyn, jolloin Purel Oy:n seuraajaksi on 19.9.1983 allekirjoitetun siirtokirjan nojalla ilmoittautunut Huurre Oy.

Purel Oy:ssä oli kysymyksessä olevana aikana teräslevyjä ennen niiden maalaamista puhdistettaessa käytetty korkeapainehöyrypesulaitetta ja alkalisia pesuaineita. Esitetyn näytön mukaan yhtiön pesumenetelmät olivat täyttäneet niiltä erityisesti levyjen toimitusehdot huomioon ottaen edellytettävät vaatimukset eikä niissä ollut ollut sellaista virhettä tai puutetta, että maalin irtoaminen levyistä olisi aiheutunut Purel Oy:n suorittamasta pesusta. Myöskään Purel Oy:n käyttämissä maaleissa ja maalaustavassa ei ollut osoitettu olleen sellaisia virheellisyyksiä, että maalin irtoaminen olisi osaksikaan aiheutunut niistä.

Hovioikeus on katsonut, että Rautaruukki Oy:n teräslevyjen suojauksen edellä kerrotusta virheellisyydestä johtuneesta toimitusten sopimuksenvastaisuudesta oli aiheutunut Purel Oy:lle kanteessa tarkoitettua vahinkoa, jonka määrä oli raastuvanoikeuden päätöksessä mainitut 650.000 markkaa. Rautaruukki Oy oli siten velvollinen korvaamaan tuon määrän kokonaisuudessaan Huurre Oy:lle, jolle oikeus korvaussaatavaan oli siirretty.

Edellä mainituilla ja muutoin raastuvanoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, korottanut Rautaruukki Oy:n Huurre Oy:lle Purel Oy:n seuraajana suoritettavan vahingonkorvauksen 650.000 markaksi raastuvanoikeuden määräämine korkoineen ja Rautaruukki Oy:n raastuvanoikeuden osalta maksettavien oikeudenkäyntikulujen korvauksen 50.000 markaksi. Lisäksi Rautaruukki Oy on velvoitettu korvaamaan Huurre Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 150.000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Vaatimukset

Huurre Oy on pyytänyt valituslupaa vaatiakseen sille tuomittujen vahingonkorvauksen ja oikeudenkäyntikulukorvausten korottamista.

Rautaruukki Oy on niin ikään pyytänyt valituslupaa sekä muutoksenhakemuksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan jutussa. Rautaruukki Oy on lausunut, että alemmat oikeudet olivat käsitelleet asiaa sopimussuhteesta johtuvana vahingonkorvauskysymyksenä, vaikka Rautaruukki Oy:n ja Purel Oy:n välillä ei ollut ollut sopimussuhdetta. Rautaruukki Oy oli suostunut vastaamaan jutussa ainoastaan yleisten toimitusehtojensa mukaisesti. Niihin sisältyvän, myös Purel Oy:tä sitovan vastuunrajoitusehdon mukaan Rautaruukki Oy:n korvausvastuu ei ulottunut alempien oikeuksien ratkaisuissa tarkoitettuun vahinkoon.

Välitoimet ja valitusluvan myöntäminen

Rautaruukki Oy ja Huurre Oy ovat antaneet niiltä pyydetyt vastaukset. Huurre Oy on vastauksessaan vastuunrajoitusehdon osalta muun muassa viitannut oikeustoimilain 36 §:n säännökseen. Rautaruukki Oy:lle on 1.9.1986 myönnetty valituslupa siltä osin kuin on kysymys sen velvollisuudesta korvata hovioikeuden tuomiossa todettu Purel Oy:n vahinko. Kysymys valitusluvan myöntämisestä Rautaruukki Oy:lle muilta osin tai Huurre Oy:lle on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Huurre Oy:lle ei myönnetä valituslupaa. Rautaruukki Oy:lle myönnetään lupa valittaa hovioikeuden tuomiosta kokonaisuudessaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa tarkoitetut Purel Oy:lle ja eräälle kommandiittiyhtiölle toimitetut teräslevyt on hankittu siten, että eräs tukkuliike on omissa nimissään tilannut ne Rautaruukki Oy:ltä, joka on tosin toimittanut ne suoraan käyttäjälle mutta laskuttanut tukkuliikettä. Levyt on Purel Oy:lle ja kommandiittiyhtiölle myynyt tukkuliike.

Rautaruukki Oy on julkaisemassaan ja jakamassaan Teräskirja nimisessä esite- ja tiedotesarjassa antanut tietoja myymiensä teräslevyjen laadusta ja ominaisuuksista. Siinä on myös mainittu, että toimituksissa noudatetaan Teräskirjassa julkaistuja toimitusehtoja ellei muuta sovita. Näiden toimitusehtojen mukaan Rautaruukki Oy valintansa mukaan korvaa uusilla, korjaa tai parantaa viallisiksi todetut levyt. Sitä vastoin yhtiö ei korvaa viallisuudesta aiheutunutta vahinkoa eikä kustannuksia.

Rautaruukki Oy on ilmoittanut vastaavansa valmistamiensa teräslevyjen laadusta myös suhteessa Purel Oy:öön, mutta vain edellä mainittujen toimitusehtojen puitteissa.

Oman sitoumuksensa nojalla Rautaruukki Oy ei siis vastaa laajemmin kuin mitä toimitusehdoissa on määrätty eikä yhtiö näin ollen tällä perustella ole velvollinen korvaamaan kysymyksessä olevia Purel Oy:n kärsimiä vahinkoja. Jutussa ei myöskään ole esitetty lakiin perustuvia syitä Rautaruukki Oy:n vastuun ulottamiselle yli sen, mihin yhtiö on sitoutunut. Purel Oy:n kanne on näin ollen hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan, kanne hylätään ja Rautaruukki Oy vapautetaan suorittamasta Huurre Oy:lle hovioikeuden määräämiä vahingonkorvausta ja oikeudenkäyntikulujen korvausta. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan Rautaruukki Oy:lle ei tule korvausta kuluista alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi yhtiön on pidettävä vahinkonaan myös sillä täällä olleet kulut.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Riihelä, Lehtonen, Lindholm ja Tulenheimo-Takki

---

[SV]

Av en tillverkare av stålplåt A hade anskaffats plåtar till ett företag B sålunda att en partiaffär C i eget namn hade beställt plåtarna av A, som hade fakturerat C. C hade i sin tur fakturerat B. Plåtarna hade levererats direkt från A:s fabrik till B. C ansågs ha varit säljare av plåtarna.

A hade i en av företaget publicerad broschyr- och informationsserie lämnat upplysningar om plåtens kvalitet och egenskaper samt meddelat att vid leverans skulle iakttas de i serien publicerade leveransvillkoren. Enligt dessa skulle felaktig plåt av tillverkaren enligt fritt val antingen ersättas med ny eller repareras eller förbättras. Däremot ersatte tillverkaren inte skada eller kostnader som hade orsakats av fel i plåten. I målet hade det inte företetts på lag grundade skäl att utsträcka A:s ansvar utöver leveransvillkoren. A var därför inte skyldig att ersätta B för sådan skada i form av extra kostnader och minskad försäljning som hade orsakats av att plåten inte hade varit av uppgiven kvalitet.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret