Finnish Supreme Court dismisses claim for waiting time pay when employee fails to object to wage delay within one month.
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court of Finland dismissed the company's appeal against a lower court ruling that awarded waiting time pay to employees. The employees had not objected to a wage delay caused by a calculation error regarding a previous Independence Day payment within the required one-month period. Consequently, the court held that the statutory right to waiting time pay was forfeited due to this failure to timely object. The company was fully released from further payment obligations, and no costs were awarded to either party.
Legislator-Regeste
KI-generiertTSL 22 § 5 mom; If an employee fails to object to a wage delay within one month, they lose the right to waiting time pay under the Employment Contracts Act.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertZitierte Rechtsprechung
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Urakan valmistumisen jälkeen palkanlaskija oli lopullisten urakkapalkkojen laskennassa unohtanut itsenäisyyspäivältä työntekijälle aikanaan maksetun palkan korjaamisen urakan keskituntiansion mukaiseksi. Keskituntiansion mukaisen ja työsuhteen aikana jo maksetun palkan erotuksen maksamisen katsottiin viivästyneen työnantajan laskuvirheeseen rinnastettavasta erehdyksestä. Kun työntekijä ei ollut kuukauden kuluessa huomauttanut viivästymisestä, hänellä ei ollut oikeutta odotusajan palkkaan.
TSL 22 § 5 mom
ALEMPIEN OIKEUKSIEN RATKAISUT
Jyväskylän raastuvanoikeuden päätös 2.6.1987
A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n Rakennustoimisto I Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A ja hänen myötäpuolensa olivat vuosina 1984 ja 1985 olleet yhtiön palveluksessa eri pituisina aikoina toistaiseksi voimassa olleissa työsuhteissa, jotka olivat päättyneet työn vähyyden vuoksi kesä-lokakuussa 1985. Yhtiö oli työsuhteiden päätyttyä urakan pohjien maksun yhteydessä 25.10.1985 jättänyt maksamatta A:lle ja hänen myötäpuolilleen itsenäisyyspäivältä 1984 kuuluneen urakan keskituntiansion mukaan lasketun palkan ja aikaisemmin niin sanotun urakan ulosmaksun mukaan jo maksetun palkan erotuksen. C oli vaatinut yhtiöltä korvausta saamatta jääneestä palkasta 23.1.1986 ja muut mainitut työntekijät 3.1.1986. Tämän jälkeen yhtiö oli maksanut heille sanotut suorittamatta olleet palkan erotukset itsenäisyyspäivältä 1984, mutta kieltäytynyt maksamasta odotusajan palkkaa.
Edellä kerrottujen palkkasaatavien suoritus oli urakan pohjien 25.10.1985 tapahtuneen ulosmaksun jälkeen viivästynyt yli kuusi päivää. Koska viivästyminen ei ollut johtunut työnantajan laskuvirheestä tai muusta siihen rinnastettavasta erehdyksestä, raastuvanoikeus on työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla velvoittanut yhtiön suorittamaan odotusajan palkkoina A:lle ja F:lle kummallekin 1.963 markkaa 20 penniä, B:lle 2.553 markkaa 12 penniä sekä D:lle, E:lle, G:lle ja H:lle kullekin 2.996 markkaa 16 penniä, kaikki mainitut erät 16 prosentin korkoineen 3.2.1986 lukien, ja C:lle 2.996 markkaa 16 penniä 16 prosentin korkoineen 23.2.1986 lukien sekä korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa 5.000 markalla 16 prosentin korkoineen 2.6.1987 lukien.
Vaasan hovioikeuden tuomio 22.12.1987
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 12.5.1988. Yhtiö on muutoksenhakemuksessaan vaatinut kanteen hylkäämistä ja korvausta kuluistaan korkoineen alemmissa oikeuksissa. A ja hänen myötäpuolensa ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen ja samalla vaatineet korvausta vastauskuluistaan.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Koska A ja hänen myötäpuolensa eivät ole kuukauden kuluessa huomauttaneet saatavan viivästymisestä, heillä ei työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaan ole oikeutta odotusajan palkkaan.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan, kanne hylätään ja yhtiö vapautetaan kaikesta sille määrätystä maksuvelvollisuudesta. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä, sellaisena kuin se oli 13.3.1964 annetussa laissa, ilmenevän periaatteen mukaan yhtiö ei saa korvausta kuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian näin päättyessä myöskään A:lle ja hänen myötäpuolilleen ei tule korvausta vastauskuluista.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Mörä, Roos, Rintala ja Huopaniemi
---
[SV]
Sedan ett ackordsarbete hade blivit utfört hade löneräknaren vid uträkningen av de slutliga ackordslönerna glömt att korrigera den till arbetstagaren för självständighetsdagen tidigare betalda lönen i enlighet med ackordsarbetets medeltimlön. Utbetalningen av skillnaden mellan lönen enligt medeltimlönen och den under arbetsförhållandet redan utbetalda lönen ansågs ha fördröjts på grund av ett misstag som var jämförbart med ett av arbetsgivaren gjort räknefel. Då arbetstagaren inte hade anmärkt om dröjsmålet inom en månad hade han inte rätt till lön för väntetiden.
L om arbetsavtal 22 § 5 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret