Supreme Court allows costs of appointing an executor to be deducted from estate assets when minors are heirs.

Ään.

Kuolinpesälle oli perintökaaren 23 luvun 3 §:n säännöksen perusteella haettu pesänjakajan määräys, koska pesässä oli alaikäisiä osakkaita. Jakajan määräyksen hakemisesta aiheutuneiden kustannusten katsottiin olevan sellaisia pesän selvittämisestä aiheutuneita tarpeellisia kustannuksia, että ne voitiin rinnastaa perintökaaren 18 luvun 5 §:ssä mainittuihin kustannuksiin ja määrätä suoritettavaksi kuolinpesän varoista.

Ks.

KKO:1991:82

PK 18 luku 5 §

PK 23 luku 3 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Oulun raastuvanoikeudessa

A omasta ja alaikäisten lastensa B:n ja C:n puolesta on D:lle ja E:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla kanteenaan esittänyt seuraavaa.

Oulun raastuvanoikeuden D:n ja E:n hakemuksesta määräämä pesänjakaja asianajaja X oli 11.12.1984 toimittanut osituksen ja perinnönjaon 18.1.1984 kuolleen F:n jälkeen. F, joka oli A:n aviomies, ja hänen lastensa isä, oli testamentilla määrännyt ensimmäisestä avioliitosta oleville lapsilleen D:lle ja E:lle annettavaksi heille kuuluvan lakiosan sekä määrännyt muun omaisuuden toisesta avioliitosta oleville lapsilleen, B:lle ja C:lle.

Osituksessa ja perinnönjaossa pesänjakaja oli vahvistanut D:lle ja E:lle, kummallekin erikseen, tulevan lakiosan määräksi 15.661,79 markkaa. Pesänjakaja oli lisäksi ottanut huomioon pesän velkana pesänjakajan määräyksen hakemisesta aiheutuneet kulut ja palkkiot yhteensä 3.772 markkaa.

A on edelleen lausunut, että pesänjakajan määräyksen hakemisesta aiheutuneet kustannukset eivät olleet kuolinpesän, vaan pesänjakajan määräyksen hankkineiden D:n ja E:n velkaa.

Esittämillään perusteilla A on omasta ja alaikäisten lastensa puolesta vaatinut ositusta ja perinnönjakoa oikaistavaksi siten, että pesänjakajan määräyksen hakemisesta aiheutuneita kustannuksia 3.727 markkaa ei lueta kuolinpesän velaksi ja heidät vapautetaan sanotun määrän suorittamisesta.

Raastuvanoikeuden päätös 27.6.1985

D:n ja E:n vastustettua kannetta raastuvanoikeus on katsonut, että kun kuolinpesän osakkaana on vajaavaltainen henkilö, on pesänjakajan perintökaaren 23 luvun 3 §:n mukaan toimitettava ositus- ja perinnönjako ja etteivät asianosaiset itse voi sopia jaosta. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on katsonut, että kaikkien kuolinpesän osakkaiden on osallistuttava tällä perusteella määrätyn pesänjakajan ositus- ja pesänjakokustannuksiin, ja että on pidettä kohtuullisena, että nämä kustannukset vähennetään kuolinpesän varoista. Näillä perusteilla raastuvanoikeus on hylännyt kanteen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 11.6.1986

Raastuvanoikeuden päätöstä ei muuteta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A ja hänen myötäpuolensa ovat pyytäneet valituslupaa ja valituksessaan vaatineet hovioikeuden päätöksen muuttamista siten, ettei pesänjakajan määräyksen hakemisesta aiheutuneita kustannuksia 3.727 markkaa luettaisi kuolinpesän velaksi ja että A, B ja C vapautettaisiin sanotun määrän suorittamisesta.

Korkein oikeus on 4.9.1986 myöntänyt A:lle ja hänen myötäpuolilleen valitusluvan.

D ja E eivät ole käyttäneet hyväkseen heille varattua tilaisuutta vastata valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Perintökaaren 23 luvun 3 §:n mukaan, jos joku osakkaista on vajaavaltainen, on jako pesänjakajan toimitettava. Pesänjakajan määräyksen hakeminen F:n jälkeen suoritettavaa ositusta ja perinnönjakoa varten on johtunut siitä, että osakkaista B ja C ovat olleet alaikäisiä.

Koska laki on edellyttänyt pesänjakajan määräämistä kuolinpesään, määräyksen hakemisesta aiheutuneet kustannukset ovat olleet pesän selvittämisestä aiheutuneita tarpeellisia kustannuksia. Tästä syystä ne voidaan rinnastaa perintökaaren 18 luvun 5 §:ssä mainittuihin kustannuksiin ja määrätä suoritettavaksi pesän varoista.

Ei mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Roos: Pesänjakaja on, määrätessään että A, B ja C saavat kaiken kuolinpesän omaisuuden, myös määrännyt, että he suorittavat siitä määräyksen hakemisesta aiheutuneet kustannukset. Pesänjakaja on määrätty D:n ja E:n hakemuksesta. Kuolinpesän osakkaille pesänjakajan määräämisestä aiheutuneet kustannukset eivät ole perintökaaren 18 luvun 5 §:ssä tarkoitettuja pesän hoidosta, hallinnosta ja selvityksestä johtuneita kustannuksia, joista osakkaalla on oikeus perintökaaren 21 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan saada korvaus pesän varoista. Muidenkaan perintökaaren säännösten perusteella pesänjakajan määräämisestä aiheutuneita kustannuksia ei ole maksettava pesän varoista.

Muutan sen vuoksi hovioikeuden tuomiota siten, että vapautan A:n, B:n ja C:n suorittamasta F:n kuolinpesän varoista 3.727 markkaa pesänjakajan määräyksen hakemisesta ja poistan lausunnon siitä ositus- ja perinnönjakokirjasta.

Oikeusneuvos Mörä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Roos.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ratkaisun lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Mörä (eri mieltä), Hiltunen, Aro ja Roos (eri mieltä)

---

[SV]

Omröstn.

För skifte av ett dödsbo hade, då två av delägarna var omyndiga, med stöd av 23 kap. 3 § ärvdabalken ansökts om förordnande av skiftesman. Kostnaderna härför ansågs vara sådana nödiga kostnader för boets utredning att de kunde jämställas med de kostnader som nämns i 18 kap. 5 § ärvdabalken och förordnas att erläggas ur dödsboets medel.

ÄB 18 kap 5 §

ÄB 23 kap 3 §