Supreme Court allows trademark infringement claim where four stripes confuse consumers with three-stripe Adidas mark.

Ään.

A:n katsottiin saaneen vakiinnuttamalla yksinoikeuden tavaran tunnusmerkkiin, jonka muodostivat urheilujalkineen kummallakin puolella kolme säännöllisen välimatkan päässä toisistaan olevaa, kengänpäällyksen väristä selvästi erottuvaa vinoraitaa kengän nauhoituksesta sen anturaan. B:tä kiellettiin pitämästä kaupan urheilujalkineita, joissa oli neljä samalla tavoin sijoitettua selvästi erottuvaa raitaa. Sekoitettavuutta arvosteltaessa ei otettu huomioon A:n kengissä olevia muita A:n tunnusmerkkejä.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Adidas Sportschuhfabriken Adi Dassler KG, jäljempänä Adidas on kanteessaan ja kannetta kehittäessään lausunut, että sen toimesta elinkeinotoiminnassa liikkeelle lasketuissa urheiluasusteissa käytetyt kolme raitaa olivat Adidaksen lenkkeilyjalkineita markkinoitaessa tulleet kuluttajien yleisesti tuntemaksi noiden jalkineiden erityiseksi tunnusmerkiksi. Nuo raidat olivat siten vakiintuneet lenkkeilyjalkineiden osalta tavaramerkiksi, johon Adidaksella oli yksinoikeus. Adidas on viitannut myös 24.3.1965 rekisteröityyn tavaramerkkiinsä n:o 44326, joka esittää kolmea katkaistua, lehdykän muotoon asetettua urheilujalkinetta, joissa on kolme raitaa.

Kenkämarski, Kommandiittiyhtiö, X, jäljempänä Kenkämarski oli ryhtynyt pitämään kaupan Adidaksen urheilujalkineisiin sekoitettavissa olevia, neljällä rinnakkaisella raidalla varustettuja urheilujalkineita ja siten loukannut kantajan tavaramerkkioikeutta. Tämän vuoksi Adidas on tavaramerkkilain säännöksiin nojautuen vaatinut, että Kenkämarskia kiellettäisiin myymästä sen tarkoittamia, raastuvanoikeudelle jätetyistä valokuvista ilmeneviä urheilujalkineita, sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Vastaus

Kenkämarski on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Kenkämarski on lausunut, ettei Adidakselle ollut myönnetty sellaista tavaramerkkiä, joka perustaisi sille yksinoikeuden kysymyksessä oleviin kolmella raidalla varustettuihin urheilujalkineisiin. Kun kysymyksessä oli yksinkertainen geometrinen kuvio, sitä ei lain mukaan voinutkaan rekisteröidä. Kolmelle rinnakkaiselle yhdensuuntaiselle raidalle ei vakiinnuttamisenkaan perusteella voinut saada tavaramerkkilaissa tarkoitettua suojaa.

Adidaksen valmistamat, kolmella raidalla varustetut jalkineet ja Kenkämarskin myymät jalkineet, joissa oli neljä raitaa, eivät myöskään olleet sekoitettavissa toisiinsa, paitsi raitojen lukumäärän eron, senkään vuoksi, että Adidaksen jalkineissa oli näkyvissä Adidaksen lehdykkäkuviota esittävä tavaramerkki ja sana "adidas".

Raastuvanoikeuden päätös 13.9.1982

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että Adidas oli vakiinnuttanut puheena olevat kolme raitaa myös urheilujalkineittensa tunnukseksi ja että Kenkämarskin myymät neljällä raidalla varustetut urheilujalkineet nimenomaan etäältä ja pintapuolisesti tarkasteltuina saattoivat olla sekoitettavissa Adidaksen jalkineisiin. Toisaalta raastuvanoikeus on todennut, että kolmea raitaa muun muassa yksinkertaisuutensa ja tavanomaisuutensa vuoksi oli pidettävä sellaisena vähäisen erottamiskyvyn omaavana niin sanottuna heikkona tunnuksena, jonka ei voitu katsoa tavaramerkkioikeudellisesti nauttivan kovinkaan merkittävää suojaa.

Tämän vuoksi ja kun oli katsottava, etteivät Kenkämarskin myymät jalkineet, raitojen lukumäärä ja erityisesti se seikka huomioon ottaen, että Adidaksen jalkineissa esiintyi Adidakseen viittaavana tämän tavaramerkiksi rekisteröity lehdykkätunnus ja sana "adidas", normaalilla huolellisuudella tarkasteltuina osto- ja muissa niihin verrattavissa tilanteissa olleet sekoitettavissa Adidaksen jalkineisiin, raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut Adidaksen korvaamaan Kenkämarskin oikeudenkäyntikulut 9.000 markalla.

Helsingin hovioikeuden tuomio 27.2.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Adidas oli saattanut jutun, on lausunut selvitetyksi, että Adidas oli elinkeinotoiminnassa Suomessa yli kahden vuosikymmenen ajan liikkeeseen laskemissaan eri urheilulajien erikoisjalkineissa käyttänyt niiden erottamiseksi toisten tuottamista urheilujalkineista erityisenä tunnusmerkkinä värinsä perusteella voimakkaasti erottuvia kolmea yhdensuuntaista raitaa, jotka oli kiinnitetty etuviistoon jalkineen kummallekin puolelle anturan reunasta nauhoitusreunukseen, että Kenkämarski sittemmin oli ryhtynyt pitämään kaupan kerrotuin tavoin, mutta neljällä raidalla varustettuja urheilujalkineita ja että Kenkämarski oli Adidaksen kiellosta huolimatta jatkanut jalkineiden myyntiä. Edelleen oli selvitetty, että Adidas oli tuotteitaan markkinoidessaan tehnyt tuon sinänsä heikkona pidettävän tunnusmerkin Suomessa tunnetuksi erityisenä merkkinä.

Tällä perusteella tuon Adidaksen tavaramerkin oli katsottava muuttuneen merkittävää suojaa nauttivaksi vahvaksi merkiksi. Sekoitettavuusvaaraa arvosteltaessa oli otettava erityisesti huomioon, että Adidaksen kolmella raidalla varustettujen ja Kenkämarskin kaupan pitämien neljällä raidalla varustettujen lenkkikenkien raidat helposti antoivat samanlaisen kokonaisvaikutelman, että tällaisia jalkineita myytäessä kuluttajat useimmiten näkivät eri tuottajien jalkineet eri aikoina ja eri paikoissa ja muutenkin eri olosuhteissa eivätkä vierekkäin asetettuina sekä että Adidaksen lenkkikengissä raidat muodostivat hallitsevan tunnusmerkin eivätkä jalkineissa mahdollisesti esiintyvät muut merkit ja tunnukset.

Kenkämarskin kaupan pitämät lenkkikengät varustettuina neljällä raidalla olivat siten omiaan huomattavassa määrin erehdyttämään kuluttajia uskomaan niiden ja Adidaksen kolmella raidalla varustettujen lenkkikenkien olevan samaa alkuperää.

Hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, kieltänyt Kenkämarskia ilman Adidaksen suostumusta pitämästä kaupan lenkkikenkiä, jotka on varustettu etuviistoon jalkineen kummallekin puolelle anturan reunasta nauhoitusreunukseen kiinnitetyillä, taustasta voimakkaasti erottuvilla neljällä yhdensuuntaisella raidalla. Asian laadun vuoksi Kenkämarski on velvoitettu korvaamaan Adidaksen välttämättömät kulut asiassa 4.000 markalla.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Kenkämarski on pyytänyt valituslupaa sekä vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista sekä kanteen hylkäämistä ja vapauttamista suorittamasta Adidakselle hovioikeuden määräämää korvausta oikeudenkäyntikuluista. Lisäksi Kenkämarski on vaatinut korvausta omista oikeudenkäyntikuluistaan kaikissa oikeusasteissa. Valituslupa on myönnetty 6.9.1985. Korkein oikeus on pyytänyt ja saanut patentti- ja rekisterihallituksen lausunnon siitä, oliko Adidaksella Suomessa tavaramerkkioikeus kolmeen yhdensuuntaiseen raitaan urheilukengissä, sekä myös muutoin asian johdosta. Adidas on antanut siltä pyydetyn vastauksen Kenkämarskin valituksen ja patentti- ja rekisterihallituksen lausunnon johdosta. Kenkämarski on antanut lausunnon johdosta selityksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Suomessa on pitkään myyty vuosittain suuret määrät Adidaksen lenkkikenkiä, joissa valmistajan tunnuksena on muun ohella ollut kengän kummallakin puolella kolme säännöllisen välimatkan päässä toisistaan olevaa, kengänpäällyksen väristä selvästi erottuvaa vinoraitaa kengän nauhoituksesta sen anturaan. Tunnukseen liittyy usein nimi "adidas". Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että tämä tunnusmerkki on tässä maassa asianomaisissa kuluttajapiireissä yleisesti tunnettu Adidaksen lenkkikenkien erityisenä merkkinä. Adidaksella on siten tavaramerkkilain 2 §:n 1 momentin nojalla yksinoikeus kerrottuun jalkineita tarkoittavaan tavaramerkkiin.

Kenkämarskin myymissä lenkkikengissä on ollut raidat samoissa kohdissa kuin Adidaksen kengissä. Myös nämä raidat ovat säännöllisen välimatkan päässä toisistaan, erottuvat selvästi kengänpäällyksen väristä ja kulkevat vinosti nauhoituksesta anturaan. Näitä raitoja on kuitenkin neljä. Olennaisilta osiltaan kokonaisvaikutelma tästä merkistä on sama kuin Adidaksen kengissä olevasta tavaramerkistä niin, että kuluttaja voi Adidaksen kengän tunnuksesta saamansa mielikuvan pohjalta usein erehtyä luulemaan myös Kenkämarskin myymiä lenkkikenkiä Adidaksen tuotteiksi. Neljän raidan merkki lenkkikengissä on siten sekoitettavissa vastaavissa Adidaksen kengissä olevaan kolmen raidan tavaramerkkiin. Tämän välttämiseksi Adidas ei ole velvollinen tavaramerkkinsä ohella käyttämään jalkineissa myös toista tunnusmerkkiä

Adidaksen oikeus Korkeimman oikeuden perustelujen alussa kuvattuun tavaramerkkiin sisältää näin ollen tavaramerkkilain 4 §:n nojalla myös sen, ettei Kenkämarski saa elinkeinotoiminnassaan myydä lenkkikenkiä, joissa on edellä kuvattu neljän raidan merkki.

Tuomiolauselma

Juttu jätetään kieltoa ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevin osin hovioikeuden tuomion lopputuloksen varaan. Kenkämarski velvoitetaan korvaamaan Adidakselle sille vastineen antamisesta täällä aiheutuneet kulut 3.000 markalla.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Portin, Hämäläinen (eri mieltä), Riihelä ja Roos

---

[SV]

Omröstn.

A ansågs genom inarbetning ha fått ensamrätt till ett varukännetecken som på sportskor bestod av tre ränder som med jämna mellanrum löpte snett från sulan upp till snörningen och som stod i tydlig kontrast mot skons färg i övrigt. B förbjöds att saluföra sportskor med fyra på samma sätt placerade och tydligt markerade ränder. Vid bedömningen av förväxlingsbarheten beaktades inte de andra kännetecknen för A som fanns på A:s skor.