Insurance court denied accident pension for depression due to lack of causal link to the 2000 injury.
Finnland (FI)
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Insurance Court dismissed the applicant's appeal against the insurance company's refusal to grant an accident pension following a 2000 injury. While the applicant argued that chronic pain caused by the accident led to depression, the court found pre-existing depressive symptoms and independent stressors broke the causal chain. Consequently, the court upheld the decision that the mental condition was not compensable under the accident insurance act.
Legislator-Regeste
KI-generiertTapaturmavakuutuslaki 1 § 1 mom.; 4 § 1 mom.: A causal link between an accident and subsequent mental illness must be established; pre-existing conditions and independent stressors may negate this link.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertZitierte Rechtsprechung
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Kysymys tapaturmaeläkkeen määrästä, ammatillisen uudelleenkoulutuksen keskeytymisestä sekä psyykkisten oireiden syy-yhteydestä tapaturmaan.
Esitiedot
A oli 2.10.2000 siistijän työssä saanut paineilmaletkun liittimestä iskuvamman oikeaan käteensä. Hänellä oli todettu tapaturman seurauksena I välikämmenluun rustomuutos ja krooninen kiputila. Käteen oli tehty leikkaukset vuosina 2002 ja 2004.
Vakuutuslaitos oli 1.2.2008 antamallaan päätöksellä evännyt A:lta tapaturmaeläkkeen 30.11.2007 jälkeen. Muutoksenhakulautakunta oli 12.11.2008 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n vakuutuslaitoksen päätöksestä tekemän valituksen. Vakuutusoikeus oli 16.11.2010 antamallaan päätöksellä poistanut muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja palauttanut asian vakuutuslaitokselle uudelleen käsiteltäväksi, jolloin vakuutuslaitoksen oli otettava kantaa myös siihen, oliko A:lla oikeus tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen hänellä todetun masennuksen perusteella. Vakuutusoikeus oli todennut selvyyden vuoksi, että A:lla todettu krooninen kiputila oli hänelle 2.10.2000 sattuneen tapaturman seurausta ja oikeutti korvaukseen tapaturmavakuutuslain nojalla.
Vakuutuslaitos antoi 24.2.2011 päätöksen, jossa se katsoi, ettei ollut tapaturmavakuutuslain tarkoittamaa syy-yhteyttä A:lle korvatun vamman ja hänen masennus- ja ahdistuneisuusoireidensa välillä. A:n työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä oli psyykkinen oireilu. Korvatun tapaturmavamman puolesta A olisi ammatillisen kuntoutuksen keinoin kykenevä palaamaan työelämään. Näin ollen ansionmenetyskorvausta ei voitu edelleenkään maksaa.
A haki päätökseen muutosta ja vaati tapaturmaeläkkeen myöntämistä 30.11.2007 jälkeenkin.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Muutoksenhakulautakunta muutti valituksenalaista päätöstä ja hyläten valituksen enemmälti määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle tapaturmaeläkettä 30 %:n työkyvyn alentuman mukaan sairauslomajaksoilta 1.12.2007 - 31.12.2011.
Äänestysratkaisu (5 - 1).
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut
A olisi tapaturmavamman puolesta kyennyt 1.12.2007 - 31.12.2011 hänelle soveltuvissa töissä saavuttamaan 70 % entisestä ansiotasostaan. Siten tapaturmaeläkettä ajalta 1.12.2007 - 31.12.2011 on suoritettava 30 %:n työkyvyn alentuman mukaan.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati tapaturmaeläkkeen myöntämistä 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan 30.11.2007 jälkeenkin.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut.
Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että korkein oikeus on ennakkopäätöksissään KKO 2011:69 ja KKO 2012:12 antanut ratkaisut tapaturman, siitä johtuvien kiputilojen sekä masennuksen välisestä syy-yhteydestä ja korvattavuudesta.
Vakuutusoikeus toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:lla on vuonna 1997, eli ennen 2.10.2000 sattunutta tapaturmaa, ollut masennusoireita erotilanteessa. Hänellä on uudelleen syksystä 2007 alkaen ollut ahdistus- ja masennusoireita. Tuolloin hän ei ollut halunnut psykiatrista hoitoa. Hän oli 8.5.2008 hakeutunut psykiatrin vastaanotolle masennus- ja ahdistusoireiden vuoksi. Tilannetta oli keväällä 2008 vaikeuttanut myös veljen äkillinen kuolema. Asiassa esitystä selvityksestä ilmenee myös, että A on suhtautunut kielteisesti hänelle ehdotettuun antidepressiiviseen lääkitykseen.
Vakuutusoikeus toteaa, että vaikka A:n pitkittynyt kiputila on voinut aiheuttaa, ylläpitää ja vahvistaa masennusta, hän on jo ennen 2.10.2000 sattunutta tapaturmaa saanut hoitoa masennuksen johdosta. Tilanteeseen ovat myös vaikuttaneet tapaturmasta riippumattomat kuormittavat tekijät. Kun lisäksi otetaan huomioon, että tapaturmasta oli kulunut melkein seitsemän vuotta, A:lla syksystä 2007 alkaen esiintyneen masennusoireiston ja hänelle 2.10.2000 sattuneen tapaturman välillä ei voida todeta olevan korvaukseen oikeuttavaa syy-yhteyttä.
Lisäksi vakuutusoikeus toteaa, että A:n oikean käden kivut ja toiminnanvajavuus ovat uuden selvityksen mukaan jatkuneet. Tältä osin uudessa selvityksessä ei ole kuvattu merkittäviä uusia seikkoja. A:n elokuussa 2007 alkaneen ammatillisen uudelleenkoulutuksen on katsottava keskeytyneen pääosin tapaturmasta riippumattomien psyykkisten oireiden vuoksi eikä näitä psyykkisiä oireita voida ottaa huomioon arvioitaessa tapaturmavammojen aiheuttamaa työkyvyn alentumaa. Vakuutusoikeus katsoo esitetty uusikin selvitys huomioon ottaen, että A olisi kyennyt ajalla 1.12.2007 - 31.12.2011 tapaturmavammojensa puolesta saavuttamaan 70 % entisestä ansiotasostaan, joka vuoden 2007 tasossa on ollut 23.859 euroa vuodessa. A:n työkyvyn alentumaa ei siten tule arvioida tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä poikkeavasti.
Sovelletut oikeusohjeet
Tapaturmavakuutuslaki 1 § 1 mom., 4 § 1 mom. ja 18 § 2 mom.
Laki tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta 8 § 1 mom. ja 9 §
Lainvoimaisuustiedot
KKO: ei valituslupaa.
Osasto