Legislator Rechtsprechung & Gesetzgebung
Turun HAO 29.03.2023 H579/2023 KI-generiert

Administrative court dismissed appeal against state purchase right exercise based on partial location within protected military zone.

Geschäftsnummer Turun HAO 29.03.2023 H579/2023
Gericht / Behörde
Rechtsordnung Finnland (FI)
Entscheiddatum
Ausgang Abgewiesen (Dismissed)

Legislator-Zusammenfassung

KI-generiert

The Administrative Court of Turku dismissed the applicant's appeal against the Ministry of Finance's decision to exercise state purchase rights over a property in Kemiönsaari. Although the property was mostly outside the protected military zone, the court ruled that the partial overlap with the zone satisfied the statutory requirement for state purchase rights. The court further held that the exercise of these rights was not manifestly unreasonable, as the applicant failed to demonstrate specific business necessity or that the state should have offered a voluntary sale first.

Legislator-Regeste

KI-generiert

Laki valtion etuosto-oikeudesta eräillä alueilla 1 § 1 mom (469/2019) ja 2 § 1 mom (469/2019) 3 kohta; The state purchase right applies to the entire property if any part lies within the protected zone, and its exercise is not manifestly unreasonable absent specific evidence of business necessity or prior voluntary sale opportunity.

Schlagwörter

KI-generiert
state purchase right military zone protection manifestly unreasonable partial property location administrative appeal dismissal überseeisches Gebiet Territorialitätsprinzip Verletzung fremder Gebietshoheit

Zitierte Gesetzesbestimmungen

KI-generiert
Laki valtion etuosto-oikeudesta eräillä alueilla 1 § 1 mom (469/2019)
Laki valtion etuosto-oikeudesta eräillä alueilla 1 § 1 mom (469/2019) ja 2 mom, 2 § 1 mom (469/2019) 3 kohta sekä 3 § 3 kohta
Laki valtion etuosto-oikeudesta eräillä alueilla 2 § 1 mom (469/2019) 3 kohta
Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa 9 § 1 ja 3 mom
Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa 9 § 1 ja 3 mom
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 11 § 2 mom sekä 24 § 1 mom 9 kohta ja 10 kohta
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 11 § 2 mom sekä 24 § 1 mom 9 kohta ja 10 kohta
Valtioneuvoston asetus suoja-alueista 1 § kohta 14
Valtioneuvoston asetus suoja-alueista 1 § kohta 14

Zitierte Rechtsprechung

KI-generiert
KI-generiert

Fragen Sie sich, wie dieser Entscheid auf Ihren Fall anwendbar ist?

Prüfen Sie diesen Entscheid zusammen mit Bundesrecht, kantonalen Erlassen, Kommentaren und Folgeentscheiden in Legislator AI.

Fall in Legislator öffnen →

Volltext

Asiassa oli kysymys siitä, oliko valtiovarainministeriö voinut käyttää valtion etuosto-oikeudesta eräillä alueilla annetun lain (valtion etuostolaki) 1 §:n 1 momentin (469/2019) mukaisesti valtion etuosto-oikeutta maanpuolustuksen sekä alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen takia Kemiönsaaren kunnassa sijaitsevan kiinteistön kaupassa. Kyseisen kiinteistön kahdesta palstasta pienempi, vain merialueesta koostuva palsta rajoittui Puolustusvoimien käytössä olevaan varikkoalueeseen ja sijaitsi osittain aluevalvontalain nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyllä suoja-alueella.

Valittaja oli vaatinut päätöksen kumoamista muun ohella sillä perusteella, että pienempää merialuetta oli käytetty vastoin lain tarkoitusta valtion etuosto-oikeuden perusteena tilanteessa, jossa kiinteistön maa-alueet sijaitsivat kokonaisuudessaan etuostoalueen ulkopuolella. Lisäksi valittajan mukaan etuosto-oikeuden käyttäminen oli valittajan kannalta ilmeisen kohtuutonta.

Valtion etuostolain 2 §:n 1 momentin (469/2019) 3 kohdan mukaan valtiolla on etuosto-oikeus kiinteistöihin, jotka sijaitsevat tai joiden osa sijaitsee enintään 500 metrin etäisyydellä Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen käytössä olevista muista kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista kiinteistöistä, joilla harjoitettavan toiminnan turvaaminen edellyttää suoja-aluetta.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja lausui perusteluinaan muun ohella seuraavaa:

Valtion etuostolain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti riittävää on, että osa kiinteistöstä sijaitsee siinä tarkoitetulla alueella. Etuosto-oikeuden alueellisen edellytyksen täyttymistä on siten voitu arvioida pienemmän palstan sijainnin perusteella, vaikka suurin osa kiinteistöstä sijaitsee säännöksessä tarkoitettua enimmäisetäisyyttä selvästi kauempana Puolustusvoimien käytössä olevasta alueesta. Etuostolain 1 §:n mukaan etuosto käsittää samalla kauppakirjalla myydyn kiinteän omaisuuden kokonaisuudessaan. Etuostoa ei näin ollen ollut mahdollista kohdentaa vain osaan luovutettua kiinteistöä.

Ministeriön päätös oli perustunut etuosto-oikeuden aineellisten edellytysten kokonaisarviointiin, jossa oli otettu huomioon kiinteistön tarkka sijainti 2 §:ssä tarkoitetulla alueella, kiinteistön sijainti ja ominaisuudet muutoin, mahdolliset käyttötarkoitukset sekä muut kaupan osapuoliin ja olosuhteisiin liittyvät seikat. Lain esitöistä ilmenevästi valtion etuosto-oikeuden käyttäminen ei edellyttänyt konkreettista näyttöä siitä, että etuoston kohteena olevaa kiinteistöä aiotaan käyttää tavalla, joka vaarantaa maanpuolustusta taikka alueellisen koskemattomuuden valvontaa ja turvaamista. Kun edellä todetun lisäksi otettiin huomioon Puolustusvoimien käytössä olevan alueen käyttötarkoitus, oli ministeriö voinut katsoa kiinteistön hankkimisen olevan tarpeen maanpuolustuksen sekä alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen takia.

Valtion etuosto-oikeuden rajoituksia koskeva säännös vastaa kuntien etuostolain säännöstä. Näin ollen arvioitaessa valtion etuosto-oikeuden käyttämisen ilmeistä kohtuuttomuutta voidaan ottaa huomioon kuntien etuostolakia koskeva oikeuskäytäntö (muun ohella KHO:2010:5). Etuosto-oikeuden käyttämisen kohtuuttomuuden arviointi ei voinut perustua sen punnintaan, mikä on kiinteistökaupan ostajan mahdollisen vahingon tai saamatta jääneen edun suuruus. Asiassa ei myöskään ollut tullut esiin, miksi valittajayhtiön elinkeinotoiminnalle olisi tärkeää saada omistukseensa juuri kyseinen kiinteistö. Kohtuuttomuutta arvioitaessa oikeudellista merkitystä ei myöskään ollut sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että valtio oli jättänyt käyttämättä mahdollisuuden vapaaehtoiseen kauppaan.

Valtiovarainministeriön päätökselle etuosto-oikeuden käyttämisestä oli ollut lainmukaiset edellytykset, eikä sen käyttäminen ollut ollut ilmeisen kohtuutonta. Valtiovarainministeriö ei ollut valituksessa esitetyillä perusteilla käyttänyt toimivaltaansa vastoin valtion etuostolain tarkoitusta.

Hallinto-oikeus ratkaisi ennen pääasiaa myös kysymyksen oikeudenkäyntiaineiston asianosaisjulkisuudesta koskien valtiovarainministeriö lausuntonsa liitteenä hallinto-oikeudelle toimittamia asiakirjoja, jotka olivat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 9 ja 10 kohdan nojalla merkitty salassa pidettäviksi. Asiakirjoihin oli tehty myös turvallisuusluokkaa IV koskeva merkintä julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 18 §:n nojalla.

Hallinto-oikeus totesi perusteluinaan, että se punnitsi asianosaisena olevan yhtiön oikeutta saada tieto oikeudenkäyntiasiakirjasta suhteessa valtion turvallisuuteen ja maanpuolustuksen etuun. Punninnassaan hallinto-oikeus otti huomioon asian laadun ja merkityksen yhtiölle. Hallinto-oikeus totesi, ettei etuosto-oikeuden käyttäminen sinällään loukkaa omaisuuden suojaa. Hallinto-oikeus piti yhtiön tiedonsaanti-intressiä vähäisempänä kuin tarvetta suojata kysymyksessä olevaa salassapitosäännöksessä tarkoitettua yleistä etua. Hallinto-oikeus katsoi, että tiedon antaminen asiakirjoista olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua. Tiedon antamatta jättäminen oli välttämätöntä valtion turvallisuuden ja maanpuolustuksen turvaamiseksi, eikä tiedon antamatta jättäminen vaarantanut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista.

Sovelletut oikeusohjeet

Laki valtion etuosto-oikeudesta eräillä alueilla 1 § 1 mom (469/2019) ja 2 mom, 2 § 1 mom (469/2019) 3 kohta sekä 3 § 3 kohta

Valtioneuvoston asetus suoja-alueista 1 § kohta 14

Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa 9 § 1 ja 3 mom

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 11 § 2 mom sekä 24 § 1 mom 9 kohta ja 10 kohta

KHO:n päätös 2.2.2024 taltio 223/2024. KHO ei myöntänyt valituslupaa.

‍